Filosofiakahvila 4.10./5.10./6.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Hugo von Hoffmansthalin (1874-1929) pieni mestariteos Lordi Chandosin kirje (1902) on monen eurooppalaisen ajattelijan silmissä merkki kriisistä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli merkki itävaltalaisen kirjailijan henkilökohtaisesta kriisistä, mutta Claudio Magris ja monet muut ovat nähneet siinä murroksen länsimaisessa ajattelussa. Eurooppalainen ei enää nähnyt ja kokenut asioiden ja sanojen harmoniaa, niiden yhteensopimista. Länsimainen ihminen ei ollut enää naiivi. Kielestä tuli ongelma. Vaikka tulkinnat olisivat liioittelua, teoksen jälkeen filosofiassa nähtiin käänne, niin sanottu lingvistinen käänne.
Fiktiivisen kirje on osoitettu Francis Baconille. Se selittää filosofille, miksei kirjoittaja enää kirjoita eikä julkaise. Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Claudio Magris huomauttaa teosta käsittelevässä esseessään, että, sana on Medusan katse. Medusa oli kreikkalaisen mytologian hirviömäinen gorgo (naispuolien hirviö, jonka hampaat ovat terävät ja hiukset käärmeitä), joka saattoi muuttaa ihmisen kiveksi katseellaan. On yksi asia menettää luottamus sanoihin ja toinen asia pelätä sen hirviömäistä, tappavaa voimaa.
Jokapäiväisessä
elämässä ja filosofiakahvilassa kohtaamme kielen ja sanojen ongelmallisuuden
monella tasolla. 1)Huomaamme, että sanat ovat monimerkityksisiä, liukkaita,
manipulatiivisia ja manipulaatiolle alttiita. 2)Tästä seuraa tarve määritellä
keskustelussa käytettyjä sanoja, mutta huomaamme, ettei kaikkea voi määritellä,
varsinkaan tyydyttävällä tavalla. 3)Huomaamme usein myös, että sanoilla on kauhistuttavaa
voimaa. Kun olemme sanoneet ääneen sanan, se soi kaikkien päässä, ja se ohjaa,
määrittelee, määrää, myös jähmettää.
Olemme menettäneet luottamuksen kieleen, mutta siitä on
tullut tuskallinen aihe toisellakin tavalla. Emme ole kaukana George Orwellin
romaanissa 1984 visioimasta maailmasta. Emme ole kaukana uuskielestä, puhdistetusta
kielestä, jolla on mahdotonta ajatella systeeminvastaisesti, koska siitä on
poistettu tarvittavat sanat. Sanoja ei vain poisteta. Ne pistetään
tarkoittamaan toisenlaisia asioita tai ne eivät merkitse enää mitään. Orwellin
romaanin päähenkilöitä kidutetaan Rakkausministeriössä.
Kieli pettää meidät, muuttaa meidät kiveksi. Siinä ei
ole kuitenkaan koko kuva kriisin seurauksista. Lordi Chandos aikoo vaieta,
mutta hänen kokemuksessaan on mukana mystiikan mahdollisuus. Hän on oppinut
kokemaan ilman sanojen ja symbolien välitystä. Tämä sama mystiikan teema on
läsnä joidenkin loogisten ja käytännöllisten ajattelijoiden kielifilosofiassa,
muun muassa Wittgensteinin Tractatuksessa. Jos sanojen ja asioiden välillä ei ole
yksiviivaista suhdetta ja jos kieltä voidaan muokata yhteiskuntajärjestelmän
tarpeiden mukaiseksi, sitä voidaan käyttää luovasti ja sitä voidaan muokata
toisenlaisten tarpeiden mukaiseksi.
Sana voi olla Medusan katse, mutta on voitettava
pelko. Perseus onnistui surmaamaan Medusan käyttäen kilpeään peilinä, jonka
avulla vältti suoran katsekontaktin. Sanoja ei pidä pelätä. Niillä voi leikkiä.
Määritelkäämme sanoja, jos tarve vaatii. Vielä parempi, jos onnistumme luomaan
käsitteitä, sitä on filosofointi. Älkäämme hermostuko, jos sana tuntuu isolta
ja kummalliselta. Ottakaamme siihen etäisyyttä. Olkaamme viileitä. Ehkä voimme
silloin olla myös joviaaleja.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti