Filosofiakahvila 11.10./12.10./13.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Roland Barthes (1915-1980) julkaisi vuonna 1957
tunnetun kirjan Mytologioita. Se on julkaistu myös Suomessa
(vuonna 1994). Kirjan ansio on siinä, että tekijä näkee myyttejä muuallakin
kuin vanhoissa teksteissä ja maalauksissa. Oikeastaan vielä merkityksellisempi
on Barthesin tapa käsittää myytti.
Luonnollistamisen strategia on Barthesin mukaan
myyttien tunnuspiirre. Muuttuva esitetään muuttumattomana ja ikuisena.
Järjestystä ei esitetä vain muuttumattomana, vaan se arvotetaan oikeaksi ja
parhaaksi mahdolliseksi, luonnonmukaiseksi järjestykseksi.
Ajatus tuo mieleen toisen ranskalaisen, jota Barthes
niin kuin kaikki hänen sukupolvensa intellektuellit lukivat. George Bataille
(1897-1962) puhui vuonna 1948 kirjoittamassaan ja postuumisti julkaistussa
teoksessaan Théorie de la religion kyseenalaistamisen merkityksestä. Bataille
sanoo, että ihmisen autonomisuus on sidoksissa luonnon jatkuvaan kyseenalaistamiseen. Luontoa ei ole tässä
luonnontieteilijöiden, esimerkiksi fyysikkojen, luonto; se voi olla järki tai
historia, mikä tahansa vastaus, joka tulee annetuksi, “uudeksi luonnoksi”.
Bataille päättelee, että “vastaukset” alistavat ihmisen olemassaolon.
Ei ole välttämättä selvää, miksi “vastaukset”
alistavat ihmisen olemassaolon ja sen takia ei ole selvää, miksi tarvitsemme
kyseenalaistamista saavuttaaksemme autonomian (vaikka kuinka suhteellisen).
Vastaus ei ole välttämättä erehdys tai väärä tietoisuus niin kuin jotkut
filosofit ovat pelänneet. Ongelma ei ole vastauksen sisällössä, vaan vastauksen
luonteessa – siinä miksi se muuttuu. Barthes sanoisi, että se muuttuu
luonnoksi, toisin sanoen annetuksi.
Annetut vastaukset, itsestään selvyydet, myytit, ovat
kanava, joiden kautta muiden laki tulee meihin ja kaivertuu meihin. Johtajat,
ohjaajat, pastorit ja ministerit ovat aina käyttäneet vastauksia ja myyttejä
ohjatakseen meitä. Autonomisuuden ehto on tästäkin syystä kyseenalaistaminen.
Tämä kaikki on merkityksellistä, koska voisimme sanoa,
että filosofian tehtävä on kyseenalaistaa kaikki, joka esitetään
luonnonmukaisena. Jos hyväksymme, että tämä ilmaisee ainakin osittain
filosofian tehtävän, näemme sen olevan merkityksellinen osa elämäämme.
Voi tulla päivä, jolloin kaikki vastaukset on annettu
tai voi tulla maailma, jossa kyseenalaistaminen on mahdotonta tai turhaa. Sitä
ennen se on osa olemassaoloamme ja jopa sen merkityksellisyyttä.
Ehkä elämä on elämisen arvoista, koska mitään ei ole saatettu loppuun. Mitään
ei ole saatettu loppuun, koska kyseenalaiastamisen avulla voimme aloittaa
alusta tai aloittaa jotain uutta, yllättää jopa itsemme. Ehkä elämä on arvokasta, koska meissä on yhä jotain
määrittelemätöntä ja elämässä jotain, jota voi muokata, koska mikään
kyseenalaistamaton tabu ei tee siitä koskematonta.
Kyseenalaistaminen ei ole siis vain ajattelun tai
filosofian tehtävä. Se on meidän tehtävä elämässä, jotta elämä ei jähmettyisi
ja kivettyisi. Se ei ole tehtävä, joka on meille langetettu niin kuin pakkotyö.
Se on ilomme, vapautemme lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti