Filosofiakahvila 25.10./26.10./27.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Michel de Montaigne (1533-1592) julkaisi vuonna 1580
esseen Kannibaaleista. Hän kertoo siinä tuntemansa miehen kertomaa uudesta
maailmasta. Mies, joka asui Montaignen talossa, vietti 10-12 vuotta
Etelä-Amerikassa, ilmeisesti Brasiliassa, koska kirjailija kertoo hänen
saapuneen sinne missä Villegagnon rantautui (Nicolas Durant de Villegagnon oli
ranskalainen amiraali ja seikkailija).
Montaigne kertoo yksityiskohtaisia tietoja tuntemansa
miehen kohtaamasta alkuperäiskansasta ja sen tavoista. Esseen alusta lähtien on
selvä, ettei kirjoitus käsittele ihmissyöntiä, vaan sanaa barbaari. Montaigne
viittaa kreikkalaiseen kuninkaaseen, joka toteaa roomalaisen armeijan
kohdatessaan: “En tiedä, millaisia barbaareja he ovat, mutta heidän
armeijassaan ei ole mitään barbaarista.” Siteerattu lause on mielenkiintoinen,
koska siinä sanaa barbaari käytetään kahdella eri tavalla. Sana barbaari
tarkoitti ulkomaalaista (etymologisesti se viittaa möngerrykseen), mutta
kehuessaan roomalaisten armeijaa hän tulee käyttäneeksi sanaa barbaarinen
tavalla, joka muistuttaa myöhemmistä ajoista (Montaignen aikana sanaa
käytettiin jo samantapaisesti kuin nykyisin). Montaigne epäilee, voiko miehen
kuvaamia ihmisiä sanoa barbaareiksi. Hän
jopa idealisoi heitä puhuen ihaillen heidän elämäntapansa yksinkertaisuudesta
ja luonnonläheisyydestä (myöhemmän ranskalaisen, Rousseaun, jalo villi, on jo odottamassa
syntyään). Kysymys, joka kummittelee tekstissä: “Kuka on barbaari?”
Kysymyksen sana barbaari merkitsee sivistyneen
vastakohtaa, jotain raakalaismaista. Montaigne sanoo, että vaikka näemme
vieraan kulttuurin barbaarisuuden ja julmuuden, sen ei pitäisi sokaista meitä
näkemästä omia virheitämme, omia julmuuksiamme. Hän luettelee meille
eurooppalaisille tuttuja paheita: petollisuus, epälojaalius, tyrannius,
julmuus. 1500-luvulla kirjoittaneen ranskalaisen huomio on merkityksellinen,
koska kolonialismi oli vasta alussa, ja sen viimeinen, ehkä julmin vaihe
elettiin vasta 1800-luvulla. Postkolonialismiin oli vielä matkaa. Vasta viime
vuosikymmeninä ovat tutkijat kyenneet näkemään samalla tavalla kuin Montaigne.
Ulkoisesti aika vaatimaton kirjoitus pitää sisällään
mielenkiintoisia näkökulmia. Esseessä on aluillaan vanhan dikotomian – barbaria
ja sivistys – purkaminen. Siinä on mukana myös eettinen ajatus siitä, että
toisen tuomitseminen ei voi taata varmuutta omasta hyvyydestämme. Tällä kertaa
kiinnitän huomiota siihen, että vieraan kulttuurin kohtaaminen voi olla
avartavaa; se mahdollistaa näkökulman myös omaan kulttuuriimme.
Jos kohtaan barbaarin, ulkomaalaisen, omalla
maaperälläni, hänen katseensa ei välttämättä muutu välttämättä omakseni, mutta
se voi muuttaa näkökulmaani. Täytyy muistaa, että ulkomaalainen tekee minut
ulkomaalaiseksi; minä olen hänelle vieras, hyvinkin outo. Jos olen itse
ulkomaalainen, barbaari, voin ehkä – parhaassa tapauksessa – voittaa
ylimielisyyteni ja nauraa omille tavoilleni, jopa jättää ne.
Ulkomaalaisuus on tehnyt minusta vähän paremman, vähän sosiaalisemman, ihmisen. Suurin ilo on se, ettei minua ole kokonaan integroitu. Kun ei kokonaan kuulu johonkin kulttuuriin, on vapaassa pudotuksessa tai kelluu tyhjän päällä: on mahdollista vaihdella näkökulmaa. Suurin opetus, jonka Espanja on mahdollistanut, on näkökulma omaan barbaarisuuteni. Sivistys ja pitkä historia, perinteet, voivat aiheuttaa ulkopuolisessa alemmuudentunnetta, mutta barbaarisuus, historiattomuus, näyttäytyvät myös mahdollisuutena. Vähemmän etikettejä, vähemmän kahleita. Ajallinen perspektiivi auttaa näkemään, että kulttuurit, maailmat, muuttuvat. Mahdollisesti hyödyllinen tapa on sata vuotta myöhemmin turhaa, ehkä pelkkää koristetta. Kannibalismissakaan ei ole enää mitään mieltä. Ei löydy luomuihmistä.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti