(Venedikt Erofejev)
On tunnettua, että jotkut avaavat Raamatun tai jonkun
muun kirjan sattumanvaraisesta kohdasta ja valitsevat sattumanvaraisesti
lauseen. Idea on se, että tälle lauseelle annetaan ohjeen, neuvon, opastuksen luonne.
Perinteellisesti tätä leikkiä ollaan nimitetty ”virgiliaaniseksi arvaksi” –
vaikka käännökseni saattaa olla hassu (espanjaksi leikin nimi on suertes virgilianas). Satoja vuosia
sitten älyköt leikkivät tätä leikkiä nimenomaan Virgiliuksen teosten, erityisesti
Aeneis-eepoksen kanssa.
Tunnustan, että leikin tätä leikkiä usein. Ja hyvin usein
lause puhuttelee oudosti, kiinnittyy salaperäisesti siihen mitä olen ollut
tekemässä ja ajattelemassa tai mitä olen jättänyt tekemättä ja ajattelematta.
Leikin nyt tätä leikkiä, mutta otan käsiini viisi kirjaa. Ne ovat: Anna Veijalaisen Joukkokohtaus, Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella, Juan José Arreolan Narrativa completa, Luis-Ferdinand Célinen Niin kauas kuin yötä riittää ja Venedikt Erofejevin Moskova-Petuški.
Joukkokohtaus, s.11:”Tarvitsimmeko
toisiamme vain päästäksemme molemmat, toistemme avulla, näin syvälle?”
Tulivuoren juurella, s.159: ”Tiedättekö, Quincey, olen usein miettinyt että eiköhän vain vanhassa
tarinassa Eedenin puutarhasta ja niin edelleen piilekin enemmän kuin päältäpäin
näyttää.”
Narrativa completa, s.151: ”Myös minä olen paininut enkelin kanssa.”
Niin kaus kuin yötä riittää, s.341: ”Muistoillakin on nuoruutensa...Heti kun ne jättää homehtumaan ne
muuttuvat egoismia, turhamaisuuksia ja valheita tihkuviksi, ällöttäviksi
haamuiksi... Ne mätänevät kuin omenat...”
Moskova-Petuški, s.62: ”Ja piru
teidät periköön! Jättäkää ulkogalaktinen tähtitiede jenkkien ja psykiatria
saksalaisten huoleksi. Painukoot kaiken maailman roskasakki niin kuin nyt
esimerkiksi espanjalaiset katsomaan corridaansa, ja afrikkalaiskelmi
rakentakoot Assuanin patoaan, rakentakoon rauhassa, kelmi, tuuli sen kumminkin
hajottaa, ja tikahtukoon Italia bel cantoonsa, viis kaikesta...!”
Tässä siis viisi tienviittaa!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti