Joulusaarna eli Vastaus kaikkeen

Mirkka Rekola

TIISTAIN RYHMÄ(T) JATKAVAT JOULULOMAN JÄLKEEN
Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Nouse, ole kirkas. Et voi ellet nouse. – Mirkka Rekola

Jos filosofia olisi kannettavaa, se voisi toimia hälytyskellona. Tämä hälytyskello soisi, jos joku esittäisi vastauksen kaikkeen. On sekä konservatiivisia että vallankumouksellisia, jotka esittävät, että heillä on vastaus, usein yksinkertainen ratkaisu kaikkeen. Näin meille myydään muureja, aseita ja mitä vaan: sanotaan ettei muuta tarvita.

Millä perusteella voi sanoa, että filosofia voisi toimia hälytyskellona? Yksinkertaisesti siksi, että filosofia on epäilyä ja kyselyä. Jos tahtoisimme, että filosofia on kannettavaa ja se toimisi hälytyskellona, huomion kohde ei voisi olla lauseiden ominaisuuksissa, niiden logiikassa tai käsityksissä, ideoissa. Huomion pitäisi kiinnittyä siihen mitä ihmiset tekevät ja miten.

Paikallinen ja osittainen muutos ihmisen suhteessa itseensä tai toisiin on merkittävämpää ja lupaavampaa kuin vallankumous, lupaus uudesta ihmisestä ja täysin toisenlaisesta kulttuurista. Jos tahdomme rakentaa elämäämme, tehdä jotain, emme voi jättää todellisuutta poliitikkojen käsiin. Ihmiset muuttavat tottumuksiaan, myös ajatustottumuksiaan. Poliitikot juoksevat perässä. Ihmisten pitää keksiä voimansa ja kykynsä, ei vain odottaa poliitikon, filosofin tai tiedemiehen ratkaisua kaikkeen.

Miten voi löytää tai keksiä voimansa? Kysymys on polku. Se vie meidät johonkin, jos vain suostumme. Kun joku ihminen äkkiä tajuaa, ettei jokin ole välttämätöntä tai edes tarpeellista, hänen edessään oleva horisontti laajenee. Hän ymmärtää, ettei tarvitse sulkeutua valmiin yhteisön sisään, ajatella ja tehdä vain sitä mitä se tekee ja on aina tehnyt. Vain kysymys heittää meidät tulevaisuuteen, tulevaan yhteisöön.

Tulee joku, joka esittää kysymyksen, mahdollisesti häiritsevän. Siinä  meidän toivomme, ainoa toivomme. Vastaukset, varsinkin vastaukset kaikkeen, ovat vaara. Kysymystä voi seurata jokin muukin kuin vastaus tai ratkaisu. Se voi johtaa ihmiset toimimaan. Sitä tarkoittaa tuleva yhteisö; se on kriittinen, toimiva, väliaikainen yhteisö, joka lähtee liikkeelle kysymyksen ohjaamana.

Minun kysymykseni on ollut – ja tulee ehkä olemaan – miten oppisimme ohjaamaan itseämme uudella tavalla. Osaan sanoa jo jotain. On luovuttava valmiista vastauksista. On lähdettävä liikkeelle kysymyksestä. Emme tarvitse utopiaa toisesta maailmasta ja poliittista ohjelmaa, joka lupaa sen toteutumisen. Toisinajattelu on muuta. Se on ajattelua, joka näkee mahdollisuuksia ja toimintaa, joka käyttää noita mahdollisuuksia. Toinen maailma on mahdollinen, mutta tässä maailmassa. Toinen maailma tulee todeksi toisenlaisen elämän kautta. Siksi kysymys on yhä sama: Miten elää? Kysymys on silti erilainen kuin ennen, sillä se kysytään aina uudenlaisissa olosuhteissa, erilaisessa tilanteessa.

Emme tarvitse radikaaleja ideoita, vaan radikaalia fyysisyyttä, toista elämää. Koska kukaan ei ymmärrä mitään, on varmaankin turha jatkaa. Silti jatkan. Ainakin hetken. En siksi, että olisi pakko, vaan koska tahdon. Kannettava filosofia on työkaluja, välineitä. Se voi olla hälytyskello. Se voi olla myös indikaattori, joka näyttää muutakin kuin vaaran – se voi näyttää mahdollisuuden. Minkä tahansa työkalun tai käsitteen kanssa minulla on ollut tähän mennessä vain yksi koetinkivikysymys: Onko tämä hedelmällistä? Nyt voin jo tehdä pienen lisähuomautuksen. Ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Riittää kun kohtaa käsillä olevan velvollisuuden, muuttaa nykyistä tilannetta. Vain siten voi valmistella tulevaisuutta, joka on toisenlainen.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila