Mitä on kritiikki? Michel Foucault´n outo, luonnosmainen vastaus oli: se on tahtoa olla olematta hallittu. Tarkemman muotoilun mukaan tämä haluttomuus on haluttomuutta olla hallittu tietyllä tavalla, tiettyjen ihmisten hallitsema.
Miksi sanon, että vastaus oli outo? Koska yleensä ajatellaan, että kritiikki on moittimista –syyttämistä, virheen ja synnin kaivamista esiin. Nähdäkseni kriittisyys ei ole kuitenkaan tuomitsemista, vaan päinvastoin arvoarvostelman perusteiden epäilemistä, perusteiden murskaamista. Kriittinen käsi ei sido, vaan vapauttaa uusia mahdollisuuksia. Jokin meissä tahtoo elää ja siksi jonkun on kuoltava. Foucault´n vastaus on outo, mutta se on mielenkiintoinen. Hän näkee kritiikin olevan muuta. Hän näki sen tottelemattomuutena.
Minun kriittisyyteni ei tukeudu annettuihin arvoihin. Siksi en anna vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ovat yhä saman paradigman sisällä, ja kritiikin tehtävä on irtaantua vanhoista kategorioista, tehtävä niiden katoaminen mahdolliseksi. Monet tahtovat järjestää valmiiksi arvojen hierarkian ja normiston, jonka avulla kritisoida. Kritiikin on voitava olla muuta; sen täytyy voida kysyä, miten arvot luodaan ja mistä ne tulevat maailmaan.
Haluan, että elämäni on provokaatio suhteessa annettuun maailmaan. Tätä on minun kriittisyyteni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti