Jonain päivänä leikin filosofia

Muistaakseni Whitehead sanoi, että länsimainen filosofia on vain alaviitteitä Platonin filosofiaan. Jokin minussa vastustaa ajatusta, että filosofia olisi vain kommentointia, mutta jonain päivänä tulen leikkimään filosofia, teen oman alaviitteeni Platonin Valtion yhteen kohtaan.

Valtion kuudennessa kirjassa  (488a-489b) on kohta, jossa kysytään, ketä ihmiset kuuntelevat puhujien hälinässä.  Platonin synkän käsityksen mukaan ihmiset kuuntelevat viettelijöitä, petkuttajia ja imartelijoita. Puhujat, jotka puhuvat totta, ärsyttävät ja synnyttävät vihaa.  Heidän kohtalonaan on kosto ja rangaistus.

Platon tekee omassa kulttuurissaan perinteellisen vertauksen. Hän vertaa kaupunkia (valtiota, yhteiskuntaa) laivaan, jonka johdossa on hyvä, mutta vähän sokea kapteeni. Kapteeni on kansa. Miehistö vain yrittää keksiä keinoja, miten saada laiva valtaansa. Miehistöllä viitataan demagogeihin, kansanvillitsijöihin. Päästäkseen päämääräänsä miehistö imartelee kapteenia. Miehistö (demagogit) eivät tietenkään johda laivastoa merenkulkuun liittyviin tietoihin nojautuen; heitä ohjaavat heidän omat intressinsä.

Tässä kohdassa - niin ajattelen - on jotain huomionarvoista tänä nykyisenäkin aikana...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kun simpanssi hymyilee...

Muistan filosofiakahvilaistunnoista ihan tyhmiä asioita. Kerran eksyimme puhumaan hymyilemisestä. Eräs osallistuja esitti älykkään epäilyn hymyilemisestä, sen merkityksestä ja arvosta.Yleensä minua ei heilauta mikään huomio, mutta totesin, että minulta on nyt pilattu yksi suosikkilauluni Smile (jonka sävelsi Charles Chaplin). On totta, että hymy voi olla valhe ja se on kehittynyt irvistyksestä. Kun simpanssi hymyilee, näemme oman esihistoriamme.

Silti Smile on yhä yksi suosikkini.

https://www.youtube.com/watch?v=xyHoohNyYkw&list=RDxyHoohNyYkw&start_radio=1

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä on onnellisuus?

Otto ja Elise Hampel

Kaikki ovat filosofisia joskus. Ihmiset kysyvät, mitä on onnellisuus. Minulla on ollut omat epäilyni sanaa kohtaan, vaikka olen myös taistellut epäilyäni vastaan, yrittänyt löytää toisenlaista näkökulmaa. Olen siinä yrityksessä käyttänyt mm. Giorgio Agambenin ajatuksia.

Herään usein joku laulu korvissani. Parinakin aamuna olen kuunnellut vanhaa italialaista iskelmää Felicita. Väkisinkin on tullut mieleen, että sana kuuluu lauluihin, ei filosofisiin pohdiskeluihin.

On silti eräs tarina, joka riivaa minua. Otto ja Elise Hampel vastustivat Hitlerin valtakuntaa. He levittivät 1940-1943 postikortteja, jotka kritisoivat kolmatta valtakuntaa. Niin kuin arvata saattaa, he jäivät kiinni ja saivat kuolemantuomion. Ennen kuin Otto Hampel teloitettiin, hän sanoi olevansa onnellinen, koska oli voinut protestoida. Ainakaan aina onnellisuus ei ole siinä, mikä auto meillä on pihassa...

https://www.youtube.com/watch?v=xUj-lfx6vbo&list=RDxUj-lfx6vbo&start_radio=1

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Oman elämänsä sankari

 

Vaikka John Irvingin romaani The Cider House Rules (1985) ei ole ns. filosofinen romaani, se nostaa esiin kysymyksiä, jotka ovat kiusanneet kaikkia, myös filosofeja. Teoksen suomennoksen nimi on Oman elämänsä sankari. Nimi on osuva, sillä yksi romaanin esiinnostama kysymys on, missä määrin ihminen  voi tehdä itsestään oman elämänsä sankarin tai ylipäätään päättää kohtalonsa suuntaa.

Erään romaanin keskeisen hahmon elämään liittyy kohta, joka on erityisen mielenkiintoinen: "Kun meihin joskus liimataan nimilappu, kun otsaamme lyödään leima, tuosta polttomerkistä tulee meille kutsumus..." Tämä ei ole mielenkiintoinen ajatus vain, koska se ilmaisee muiden antamien leimojen vaikutuksen, vaan koska kaikkein sisäsyntyisin, eniten ihmistä oman elämänsä sankariksi tekevä asia, kutsumus, on seurausta leimasta.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kun olen labyrintti...

 

Paavali saattoi olla oikeassa puhuessaan filosofiasta älyttömyytenä. Edessäni on uhka, kriisi, katastrofi, tulipalo. Eksyn kysymään, kuka olen.  Ilman mitään luottamusta siitä, että prosessi veisi minut satamaan, maaliin, joudun kuitenkin kulkemaan labyrintin läpi. Ainoa toivoni on, että tehdessäni labyrinttiä tulen tavoittamattomaksi tyrannille, joka haluaisi minua ymmärtää, tehdä minut yksinkertaiseksi, viivasuoraksi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Olkikoirat

 

Laotseen  (老子) uskotaan kirjoittaneen teoksen nimeltä Daodejing (Tao te ching, Taon kirja, joka on suomennettu nimellä Salaisuuksien tie). Kirjoittaja puhuu olkikoirista teoksen luvussa V (tai luvussa XLIX riippuen laitoksesta). Olkikoirat olivat muinaisessa Kiinassa oljesta tehtyjä koiria, joita käytettiin uhraamiseen (ne poltettiin) oikeiden koirien korvikkeena. 

Laotseen fragmentissa sanotaan, ettei taivas eikä maa ole hyväntahtoisia; niille olennot ovat vain olkikoiria. Metafora on suhteellisen selvä. Taivas ja maa ovat välinpitämättömiä. Teksti jatkuu sanoen, ettei viisaallakaan ole hyväntahtoisuutta (joissakin käännöksissä puhutaan hyvyydestä, kilteydestä). Tämä on syy, josta katkelma ei ole kaikkein siteeratuimpia yhdessä maailmankirjallisuuden käännetyimmässä teoksessa. Oppineet selittävät, että Laotse arvostelee konfutselaisuutta, joka arvosti hyvyyttä.

Laotseen kauheus on tässä. Hänelle viisas oli niin kuin kosmos, taivas ja maa: välinpitämätön. Hän sanoo, että maailmalle me olemme vain olkikoiria...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kunnianhimoinen suunnitelma

Luennoin vuosien ajan siitä, mistä Espanja puhuu. Esitelmöin yhä samantapaisista aiheista, vaikka otsikko on erilainen. Yritän silti kiinnittää huomiota myös siihen, mistä ei puhuta, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Paljon tutkittu (liian vähän keskusteltu) aihe on medikalisaatio, ts. yhteiskunnan tai elämän aspektien käsittely niin kuin ne olivat sairauksia (vaikka ne eivät sitä olisi).

Haluaisin tutkia medikalisaatiota ainakin sen verran, että minulle selviäisi, voinko löytää mielenkiintoisen näkökulman kysymykseen tai keksinkö, mitä olisi syytä kysyä. Toivottavasti minulla on joskus aikaa. Täytyy tutkailla sataa muuta aihetta sitä ennen... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kansanmurhista

Sattuneesta syystä toisen maailmansodan jälkeen luotiin termi kansanmurha. Sen isä on puolalainen juristi Raphael Lemkin. Genocide tulee latinan sanoista genos (rotu, heimo) ja cide (tappaa). Aikaisemminkin oli ollut vastaavanlaista toimintaa, mutta Amerikan alkuperäisväestön tuhoaminen tai armenialaisten systemaattinen murhaaminen eivät ilmeisesti antaneet syytä termin käyttöönottoon.

Monesti kysyn, eikö olisi tarpeellista tutkia ns. kansanmurhan järkeä tai logiikkaa. Tiedän, että monet sanovat minun olevan järjetön, kun etsin järkeä siitä, mitä monet sanovat järjettömyydeksi. Mutta minulle järki ei samastu absoluuttiseen hyvään. Kun tutkailen järkeä, mielessäni on Francisco Goyan lause: "Järjen uni synnyttää hirviöitä." 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila