Kreikkalaiset, nuo joutilaat, ajattelivat, että hyve johtaa onneen. Minua ajatus epäilyttää. Mutta miksi epäillä kreikkalaisten näkemystä, halua ajatella hyve ja onnellisuus yhteenkuuluviksi? Koska tämä idea niin usein on kehon, kehollisuuden ja aistillisuuden poissulkemista. Hyveestä tulee kohottautumista kohti taivasta ja onnellisuudesta ruumiitonta.
Eläin (ja ihminenkin, elukka) on onnellinen eläessään vaistojensa, viettiensä mukaisesti, ei ”hyveen mukaisesti”. Kreikkalaisten ajatus voisi epäilyttävyydestään huolimatta kestää, jos hyve ei sodi vaistoa vastaan, vaan palvelee sitä, ohjaa meidät elämään sen mukaisesti.
Minä, maaton, mies ilman jaloa Kreikkaa, uskon, että vietti, vaisto ja intohimo voidaan jalostaa hyveeksi. Hyve ei ole silloin vietin, vaiston eikä intohimon leikkaamista meistä.
Olkaa siis onnellisia hyveellisyydessänne, jos tahdotte. Tämä vain huomautukseksi itsensä silpomista vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti