(Ramón Gómez de la Serna)Todellisuus on meidän tulkitsema, maailma meidän tekemä. Maailmassa ei olisi rakkautta, jos sitä ei olisi keksitty. Järjestys on luomuksemme. Me olemme itse tehneet orjuuden.
Epäilemättä meidän kykymme tehdä maailma perustuu kieleen, mahdollisuuteen nimetä. Se miten nimeämme, ei ole samantekevää, sillä nimi ja ulkoasu muodostuvat lopulta siksi mitä asiat ovat. Elämmekö siis tekemässämme harhassa? Kyllä, mutta myös omassa luomuksessamme. Mikä voidaan tehdä, voidaan tehdä myös tekemättömäksi.
Me saatamme saada hämmentävän vapauden kokemuksen, jos osaamme kulkea menneisyyden varjoissa ja päätyä kohtaan, jossa jokin keksintö, nimeäminen, tulkinta tehdään. Se on hämmentävä kokemus, koska tajuamme, etteivät rakkaus tai orjuus tai seksuaalisuus tai mielisairaus ole olleet aina samoja, luonnon meille antamia muuttumattomia asioita, vaan omia luomuksiamme, puheidemme tekoja.
Vaikka pääsisimme tähän menneisyyden kohtaan ( arvelluttavasti ”alkuperältä” tuntuvaan) emme silti osaa välttämättä mennä eteenpäin, tehdä tyhjäksi tätä todellisuutta, tekemäämme maailmaa. Tehdä tekemättämäksi, tyhjäksi tekeminen vaatii taitoa. Oman vapautensa tajuaminen ei riitä. Sitä pitää myös käyttää. Siksi Nietzsche kirjoitti, että vain luojina voimme hävittää tai tehdä tyhjäksi maailman, niin sanotun todellisuuden. Kun alamme luoda uusia nimiä, uusia arviointeja ja tulkintoja, me ajan myötä onnistumme tekemään uusia ”asioita”.
Filosofia, joka luo käsitteitä, voi osallistua tähän luomisprosessiin. Yleensä käsite ymmärretään sanan tai lauseen merkityssisällöksi. Filosofinen käsite ei kuitenkaan – ainakaan parhaimmillaan – vain hahmota olemassaolevaa, rajaa, ota haltuun valmista maailmaa; se tahtoo mennä tiedetyn yli. Jos luomme sellaisen rakkauden käsitteen, että rakkaus ymmärretään kohtaamisena, jossa toinen kohdataan kokonaisena uutena maailmana, maailmojen mahdollisuutena, käsite mahdollistaa meidän ajattelevan muutakin kuin annettuja rakkauden muotoja. Näin käsite – filosofinen käsite – on voima, jonka avulla voimme ajatella kokemusten laajentumista. Se ei ole uusi sana, vaan uusi polku. Filosofia mahdollistaa ajattelemisen, joka ei koko ajan palaa tunnettuun, tiedettyyn.
Ramón Gómez de la Sernalla on kaunis teksti: ”Oh, si llega la imposibilidad de deshacer.” (Oi, jos tulee mahdottomaksi tehdä tekemättömäksi.) Ramón – niin kuin häntä yleensä tuttavallisesti kutsutaan – käyttää sanaa ”deshacer”, joka voidaan kääntää myös ”tuhoamiseksi” tai ”hävittämiseksi”. Pidän silti kirjaimellisemmasta käännöksestä ”tehdä tekemättömäksi”, sillä se on tarkempi. Kyse on tuhoamisesta, mutta tämä tuhoaminen edeltää luomista ja vain luomisen kautta voimme tehdä tyhjäksi.
Tyhjäksitekemisen taito ja luominen vaativat paljon. On onnistuttava irtaantumaan latteuksista, kuluneista lauseista, tehtävä itsestään tietämätön, rohkea, melkein hullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti