(Giorgio Agamben)
Ovatko filosofit vain
filosofeja, aina filosofeja? Ovatko
he alusta lähtien filosofeja, lapsesta lähtien? Viimeinen kysymys on jo tyhmä.
Heillähän ei tunnetusti ole lapsuutta; he ovat maailman lapsuus – tai lapsus.
Filosofian historiaa tarkastellaan yleensä ”huipulta
huipulle”, nimien kautta. Olen aina epäillyt tätä kertomistapaa, yrittänyt kuvitella
toisenlaista. Nyt leikin lyhyen luettelon avulla – leikin että olisi
toisenlainen filosofian historia...
1.Sokrates oli kivenhakkaaja
2.Seneca oli senaattori (ja koronkiskuri)
3.Descartes oli Ruotsin kuningattaren hovifilosofi (ja
muuta)
4.Spinoza oli linssinviilaaja
5.Leibniz oli juristi, diplomaatti, kirjastonhoitaja (ja
paljon muuta)
6.Kant oli matemaattinen fyysikko
7.Kierkegaard oli lehtimies
8.Nietzsche oli filologi (ja eläkeläinen)
9.Wittgenstein oli
kyläkoulun opettaja
10.Canguilhem oli lääkäri
11.Foucault oli psykologi
12.Agamben oli elokuvanäyttelijä (Pasolinin Matteuksen
evankeliumissa)
Ja niin edelleen... Luetteloa saa jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti