Diogenes, se koira, kulki lyhty kädessään päivän valossa. Häneltä kysyttiin: "Mitä teet?" Hän vastasi: "Etsin ihmistä."
Minä olen sillä tavalla nietzscheläinen, että olen haaveillut enemmän lehmästä. Olen sanonut sen ääneenkin. Lehmä märehtii. Sellainen pitäisi olla kuulijan. Märehtiminen olisi merkki siitä, että tahtoo ajatella. Olen myös sanonut: "Pitää kai tyytyä ihmisiin."
Olin väärässä. En voi vaatia liikoja. En pistä filosofiakahvilan tulevalla kaudella aiheeksi Epikuroksen vaikutusta uuden ajan ajatteluun Saksassa ja Ranskassa (vaikka niin uhkailin pahantahtoisesti). Todennäköisemmin puhun sellaisista aiheista ja kysymyksistä, jotka ovat nousseet esiin filosofiakahvilan istunnoissa ja jotka ovat jääneet hampaan koloon.
Paljon on hampaan kolossa. Se täytyy myöntää. Kerron suunnitelmista myöyhemmin...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti