Tämä blogi on syntynyt filosofiakahvilan oheistuotteeksi. Suurin osa tässä julkaistuista teksteistä on muistiinpanoja alustuksia varten (paitsi kesällä), ei muuta. Filosofiakahvila on keskustelua. Monologieni tarkoitus on toimia yllykkeenä.
Filosofiakahvilassa tapaavat erilaiset ihmiset ja pelkään pahoin, että minä annan vaikutelman hyvin sivistymättömästä henkilöstä. Minä nimittäin keskeytän ihmisiä. Suomalainen keskustelukulttuuri, jonka olemassaolosta voidaan kiistellä, korostaa (kauniisti) kuuntelemista, toisen kunnioittamista. Minä olen asunut Espanjassa yli 20 vuotta ja oppinut pahoille tavoille. Espanjassa keskeytetään ja puhutaan päällekkäin.
Viime aikoina olen tarkastellut pahettani toisesta näkökulmasta. Kun kuuntelen poliitikkojen haastatteluja, sanon usein: "Keskeytä se, keskeytä se!" Hyvät toimittajat eivät vain kysy hyviä kysymyksiä, vaan keskeyttävät poliitikkojen loputtomat monologit. Keskeyttäminen on joskus edellytys keskustelulle. Yksinpuhelut ovat monesti epäkunnioittavampia kuin keskeytykset.
P.S. Tämä ei tarkoita, etten yrittäisi parantaa pahoja tapojani tai yrittäisi tulevaisuudessa kuunnella paremmin ja tarkemmin.
Ehkä siellä Espanjassa toimittajien keskeyttämiset ovat haastattelutilanteissa ihan ok, mutta Suomessa on toisin. Kannattaa katsoa esim. A-studion koreografiaa; toimittaja lataa ns väittämän ja esittää kysymyksen. Haastateltavalla on hädin tuskin aikaa vastata kyllä tai ei, kun toimittaja puhuu päälle ja kiirehtii seuraavaan ns kysymykseen. Siinä on vuoropuhelu kaukana. On niitäkin tilanteita, joissa päällepuhuminen on ainoa keino saada jankkaaja ruotuun..
VastaaPoista