torstai 26. tammikuuta 2012

Essentialismin vaarat

(Pico della Mirandola)

Essentialismi, olemusajattelu, on käsitys, että asioilla ja olennoilla on olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Tällaisella ajattelulla on pitkät perinteet Platonista ja Aristoteleestä Descartesiin ja Kantiin. Yksi sen versioista on tietenkin keskiaikainen kristillinen ajattelu, joka oletti, että ihminen on osa suurempaa, jumalaista suunnitelmaa.

Sekä kristillisenä että ei-kristillisenä essentialismi on ilmentynyt usein ajatuksena luonnonlaista. Tätä ideaa on sovellettu myös moraalifilosofisiin kysymyksiin: on ajateltu, että oikea ja väärä on johdettavissa luonnonlaista.

Essentialismi on ollut mukana moraalifilosofisessa ajattelussa, mutta jos ajatellaan essentialistisisesti, ei voida ajatella eettisiä kysymyksiä, sillä sen edellytys on, ettei ihmisellä ole mitään olennaista olemusta, valmista kohtaloa. Eettisyyden ontologinen edellytys on vapaus.

Jos ajatellaan essentialistisesti, yhteiskunnallinen ajattelu on taipuvainen fasismiin ja vähintään se vähentää ihmisten mahdollisuuksia. Miksi? Koska syötettäessä ihmisille ajatusta pysyvästä olemuksesta heille kerrotaan, että he toteuttavat itsensä ja olemuksensa seuraamalla tiettyjä kaavoja, lakeja, normeja. Essentialismi on radikaalisti universalistista ja ei-historiallista ajattelua; se olettaa historiattomia, ikuisia, universaaleja rakenteita, jotka ovat rikkomattomia ja ehdottomia. Ihmiselle luodaan kohtalo, tehtävä ja ohjelma.

Giovanni Pico della Mirandola (1463-1494), firenzilainen renessanssifilosofi, oli yksi ensimmäisiä länsimaisia ajattelijoita, jotka osasivat ajatella ihmisen olemuksen olemuksettomuutena. Hän liitti tämän olemuksettomuuden vapauteen, mahdollisuuksien määrään ja ihmisen arvokkuuteen. Pico della Mirandola uskoi, että ihminen voi valita, tuleeko hänestä peto vai enkeli. Ihminen on moninaisuus, jossa on monta siementä, ei vain yhtä kohtalonomaista olemusta. Tämäntapaisesti hän kirjoittaa kuuluisassa teoksessaan De hominis dignitate.

Ei-essentialistista ajattelua on löydettävistä itämaisista perinteistä, esimerkiksi zen-buddhalaisuudesta. Itse joudun kulkemaan työlästä, hidasta tietä. Meille on annettu niin monta ikuista piirrettä, niin syvälle uurrettu usko olemukseen, että joudumme tekemään kaivaustöitä löytääksemme tietä ulos.

Nykyisin tätä essentialismia ei levitä vain filosofit, joita kukaan ei lue; se on tyypillisesti tiedemiesten heiniä. Biologismi ja psykologismi ovat ihmisen vapauteen ja mahdollisuuksiin uskovien ensimmäiset viholliset. Kun siis sanon, ettei työ ole ihmisen olemus, en sano mitään työtä vastaan; puhun essentialismia vastaan. Jos en myönnä ihmisen olevan hyvä tai paha, myönnän jotain muuta: ihmisissä olevat mahdollisuudet, moninaisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti