Ajattelijat ovat käsi otsalla ja vakavan näköisiä, tiedän kyllä. Mutta minua naurattaa sellainen. Hyvän tuulen saavuttaminen on käynyt työstä. Pidän siitä kiinni, olen siitä ylpeä, tästä pahanilkisestä hyvästä tuulesta.
Keväällä puhun ikonoklasteista, erakoista, kysymisestä ja keskeneräisyydestä. Nämä alkavat olla tuttuja aiheita, hyvään tuuleni liitettyjä. En silti aio silti ikävystyttää kuoliaaksi. Siksi puhun myös hauskoja rahasta, nautinnoista ja politiikasta. Kiusaan myös itseäni, liikutan itseäni rajojeni ulkopuolelle ja otan aiheeksi suremisen. Jotta ajattelemisella olisi merkitystä, sen on heilautettava meitä. Jos tulos ei ole tanssia, niin ilveilevää hyppelehtimistä kumminkin.
Masentavienkin aiheiden kanssa pyrin olemaan hyväntuulinen. Leikkisyys antaa asioille ja esineille uusia käyttömahdollisuuksia. Olisi osattava katsoa asioita niin kuin kissa katsoo lankakerää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti