Outous ja filosofia

(George Canguilhem)

Ensimmäinen osio on julkaistu aikaisemmin 3.heinäkuuta 2013:

http://koetinkivet.blogspot.com.es/2013/07/outo-maa.html

Lisäliite Kuka oli George Canguilhem:

http://koetinkivet.blogspot.com.es/2015/06/kuka-oli-george-canguilhem.html

1.Outo maa

George Canguilhem sanoi: ”Filosofia on ajattelua, jolle mikä tahansa on outo materiaali on hyvää. Lisäksi voisimme sanoa: minkä tahansa hyvän materiaalin pitää olla sille outoa.”

Maasto, jossa filosofinen ajattelu liikkuu, ei ole kanonisoitujen filosofisten kysymysten rajattu vyöhyke. Sen ei tarvitse olla sellainen eikä sen pidä olla sellainen. Filosofointi ei koske vain sitä itseään. Kyse ei ole siitä, että jotkut professorit päättäisivät, mikä on filosofisten kysymysten luettelo ja niistä sitten vain voisi valita. Tiedän, että jotkut professorit haluavat ajatella näin, mutta kaikilta ei voi vaatia ymmärrystä.

Filosofia ei ole tiede, joka enemmän tai vähemmän täsmällisesti määrittelee tutkimusten ja tiedonjanon kohteen tai kohteet. Se on pikemminkin toimintaa, joka tekee mistä tahansa kohteesta, aiheesta tai materiaalista oudon. Se on asenne, joka syntyy ihmettelystä.

Filosofia on monesti lähtenyt liikkeelle yksinkertaisista kysymyksistä. Joku esimerkiksi kysyy: ”Onko herra se ja se tehnyt oikein?” Näin ollaan alettu pohtia oikeudenmukaisuutta. Pohdinta ei ole voinut käynnistyä, jos ollaan vain rekisteröity ja läpikäyty asiaa koskevat mielipiteet. Lähtökohta ei ole mielipide eikä tavoitteena ole luoda mielipidettä. Kaikki tuo tuttu, mielipiteet, valmiit vastaukset ja perustelut, asetetaan koetukselle ja outoon valoon.

Filosofia ei ole outo maa. En sano, että kaikki filosofoivat, mutta lähes kaikki yrittävät filosofoida. Se on inhimillistä, tavanomaista ja jokapäiväistä. Ihmiset kohtaavat erilaisia tilanteita, jotka pakottavat heidät ajattelemaan ja he saattavat joskus melkein vahingossa käännellä asioita, esineitä ja sanoja niin kuin Sokrates, onnistua tekemään samantapaisia pyörähdyksiä kuin Kant. Filosofia ei ole outo maa. Se tekee minkä tahansa maan oudoksi.

2.Outous meissä

On sanottu, käsketty jopa: ”Tunne itsesi.” Itsensä voi tuntea jossain määrin; aina jää jotain tietämättömyyden, tiedostamattoman vyöhykkeelle. Se ei haittaa, se vain huvittaa. Kun elämä on kesken, kun elämä meissä on elävää, meissä on jotakin, joka pakenee määritelmää. On hyvä elää oman tuntemattomuutensa ja outoutensa kanssa. Silloin on vielä mahdollista tehdä, tuntea ja kokea uusia, mahdottomalta tuntuvia asioita. Me emme tiedä mihin kykenemme.

Oli olemassa toinen, unohdetumpi periaate, joka liittyi tähän määräykseen itsensä tuntemista. Se oli: ”Huolehdi itsestäsi.” Se leimaantui, leimattiin pahaksi, vähintääkin epäilyttäväksi, koska sen ajateltiin merkitsevän itsekkyyttä. Itsekkyyttä voi kuitenkin nähdä tässä ajatuksessa, joka kiinnittyi vimmaiseen oman sielun pelastukseen. Vaikka olisimmekin irtaantuneet tästä himosta, meillä on vaikeuksia ymmärtää tätä periaatetta. Monesta eri syystä. Ensinnäkin siksi, että ajattelemme sen ”itsen” – sielun – annetuksi, ajattelemme sen joksikin olennoksi meissä. Kreikkalaisille, jotka halusivat huolehtia itsestään, se oli kuitenkin enemmänkin aktiviteetti.

Vaikka emme voi palata menneisyyteen – ja se olisi typerää – kadonnut ajatus, ajattelu, toisenlainen elämä ja tapa katsoa maailmaa, voi olla näkökulma. Menneisyyden outous voi olla avartava maisema ja se voi näyttää meille meidän oman outoutemme – me emme ehkä opi tuntemaan itseämme paremmin, mutta tunnemme, koemme oman outoutemme, näemme sen eri valossa. Näemme tutun outona. Ehkä me silloin opimme kehittämään itsessämme jotain.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila