(Otmar von Verschuer tutkii kaksosia)
On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta
inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia:
nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan
kohdistuva vihamielisyys.
Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli
biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer
(1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen
perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme
biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy
täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi.
Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer,
innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän
toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin
kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön
jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin
nimeltään The Society for Biodemography and Social
Biology.)
Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen
perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia
valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet
tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä,
mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää
pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua.
Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja
irrationalismin ylistys.
Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen
maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui
eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana.
Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on
korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua
kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne
sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki,
tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka
määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.
En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin
kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia.
Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin
sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti