Uskovaiset
puhuvat tiedeuskosta ja tieteisuskovaisuudesta, mutta eivät aina tiedä, mitä se
on, uskovat vaan. Yleensä tiedeuskolla, skientismillä, tarkoitetaan käsitystä,
että ainoa oikea tieto on tieteellistä. Näin väljästi käsitettynä tiedeusko on
virheellinen käsitys, mutta uskovainen lisää siihen oman virheensä: sen että
hänen uskonsa pääsee johonkin oikeaan totuuteen.
Todellisuudessa
kun arvostellaan ns. skientismiä, puhutaan monenlaisista erilaisista asioista.
Skientismi voi merkitä joissakin puheissa esimerkiksi sitä, että korostetaan
luonnontieteiden merkitystä. On jopa sellaisia käsityksiä – ihan oikeasti –
että luonnontiede, biologia, voi korvata filosofian, etiikan. Tietenkin
tiedeuskoa on helppo arvostella, muun muassa siksi, ettei tätä käsitystä voi
tieteellisesti perustella ja siksi, että siihen liittyy filosofisesti
ongelmallisia oletuksia. Tarkoitukseni ei silti ole nyt arvostella tiedeuskoa,
vaan itse sanaa, sen käyttöä.
Tässä
yhdyssanassa tiedeusko paljon ongelmallisempi sana kuin tiede on usko. Mitä on
usko? Uskoakseni tiedemies, joka on tässä tapauksessa skientisti, sanoisi: Se
on käsitys, että tuo tai tämä asia on olemassa, vaikkei sitä olla todistettu.
Tämä on mielestäni ongelmallinen tai ainakin puutteellinen käsitys uskosta,
sillä uskominen on paljon kompleksisempi ilmiö. Uskovainen vain harvoin sanoo
pelkästään: Jumala on. Se olisikin aika kaunista. Hän liittää jumalaansa
ominaisuuksia. Hän luottaa jumalaan.
Luottamatta etymologiaan sanoisin, että usko (credo) on luottamusta.
Jos usko on
luottamusta, mitä olisi usko, luottamus, tieteeseen? Voiko sitä olla olemassa,
todellisesti, tiedemiesten keskuudessa? Tieteentekijä voi luottaa omiin
menetelmiinsä, luottaa johonkin tutkimuksen tuomaan tietoon. Tietenkin
tieteentekijä, ihminen, on ihmisenä puutteellinen, vajavainen ja heikko, mutta
hän ei luota sokeasti. Hän tietää,
että mittauksessa ollaan voitu tehdä virhe.
Lähtökohtaisesti
ero uskon ja tieteen välillä ei ole siinä, mikä erottaa uskon ja tiedon, vaan
siinä, mikä ero on hypoteesin ja uskon välillä. Voimme olettaa, että on Jumala.
Uskovainen uskoo, että se on. Tiedemies haluaa tarkistaa. Tässä paljastamme
vielä suuremman eron, tuomme esiin olennaisen asian: Todellisuudessa kukaan
tiedemies ei halua tarkistaa, onko Jumala olemassa, sillä oletus Jumalan
olemassaolosta on turha ja mahdoton hypoteesi minkä tahansa tieteen sisällä
(teologia ei ole tiede). Näin oletan.
Vaikka joskus
olisikin siis oikeutettua puhua tiedemaailman liiallisesta luottamuksesta
tieteeseen, siihen että vain tiede löytää oikean ja olennaisen tiedon, tieteen
arvosteleminen skientismistä ei ole kovin tehokas tapa arvostella tiedettä.
Monesti kohtaamme paljon vakavampia ja vaikeampia ongelmia, kun ei ole kyse
enää pelkästään jonkun tieteen sisäisestä logiikasta tai tieteentekijöiden
henkilökohtaisesta uskosta tai epäilystä. Yhteiskunta haluaa rahoittaa
tietynlaista tutkimusta, marginalisoida jotain muuta. Tästä seuraa kahdenlaisia
vaikeuksia. Toisaalta tiedettä ei voida harjoittaa niin vapaasti,
autonomisesti, kuin pitäisi. Yhteiskunnan arvojen vaikutus voi tehdä myös
sellaisen vääristävän vaikutuksen, ettei meillä ole pääsyä tärkeään tietoon.
Yhteiskunnassa vallitsevat arvot, käsitykset ja ennakkoluulot vaikuttavat
tieteisiin myös suoranaisen moralismin tai normatiivisten säädösten kautta.
Toisin sanoen tiede ei koskaan pelkästään itse säätele itseään, omaa
suuntaansa.
Mutta
yhteiskunta, kulttuuri, poliittiset päättäjät ja painostusryhmät eivät vain
rajoita – oikeutetusti tai vähemmän oikeutetusti – tieteen harjoittamista.
Ongelma on myös, että tieteille heitetään koko ajan tehtäviä, siltä odotetaan asioita. Joskus se skientismi
elää ja voi hyvin laboratorioiden ulkopuolella, yhteiskunnassa.
Mielenkiintoinen kysymys tieteestä ei ole siis pelkästään tieto-opillinen eikä
se koske vain tiedemiesten uskomuksia tai oletuksia. Olisi muotoiltava kysymys
ympäristöstä, jossa tiedettä harjoitetaan.
Tiede ei tule
ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Kaikki todellinen, osuva, tieto ei ole
tieteellistä. Usko tulee tulevaisuudessakin aiheuttamaan monia ongelmia, monia
murhia. Huomautan silti, että usko
tieteeseen tieteentekemisen maailmassa on aina vain suhteellista. Monta kertaa
ongelma on, että me kaikki luotamme liikaa tietoon, siihen että tieto ratkaisee
jonkun ongelman. Mutta muistettava on: myöskään tiedottomuus ei auta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti