Alberto Méndezin
(1941-2004) kirja Los girasoles ciegos
(2004), suomeksi Sokeat auringonkukat, on kirja tappiosta, häviämisestä; se
sijoittuu Espanjan sisällisodan loppuun ja sen jälkeiseen aikaan.
(Alberto Méndez)
Kirjassa on
kohtaus, jossa sairaanhoitajana toimineelle vangille annetaan tehtävä: Hänen täytyy
pitää hengissä haavoittunut sotilas aamuun, haavoittuneen teloitushetkeen
saakka. Jos sairaanhoitaja ei onnistu tehtävässään, hänet teloitetaan
teloitettavan puolesta.
Vangit puhuvat
toisilleen. Yhdessä kohdassa he sanovat:
-
Me
olemme kirottu kansa, etkö usko?
-
Ei.
En usko, että olemme kirottu kansa. Se olisi syyn heittämistä muiden niskoille.
Tässä on
paikallaan hiljaisuus.
(José Luis Cuerdan vuonna 2008 ohjaama samanniminen
elokuva on myös vaikuttava, suositeltava, vaikka se on monilta osin erilainen
kuin kirja. Elokuvan on käsikirjoittanut Rafael Azcona yhdessä ohjaajan kanssa.
Pääosissa muun muassa Maribel Verdú ja Javier Cámara)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti