Normaalin käsite ja kulttuurin köyhyys

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 21.11. klo 13.30. PAIKKA: Giovanni Pizzeria, C/Maestro Pedro Calvo, Kukon vieressä. AIHE: Kuivuus/Kuka on kenen kaveri?/

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Miten normaalin käsite toimii ja köyhdyttää kulttuuria? Epänormaali(n) kysymys ehkä.

Normalisoiminen merkitsee erilaisia asioita eri yhteyksissä, mutta annettakoon yksi hyvin yksinkertainen ja kapeä määritelmä: Se on ihmisten muokkaamista normaaleiksi. Tämä merkitsee sitä, että yksilö sijoitetaan johonkin paikkaan, tilaan, jossa hän on suhteessa johonkin normiin. Ihmisen etäisyys tuohon normiin mitataan. Olet epänormaali, kun et ole niin kuin kaikki muut.

Normin käsite kehittyi ennen kaikkea lääketieteessä. Esimerkki: F. Broussais (1772-1838)ja hänen määritelmänsä sairaudesta. (Määritelmässä sanotaan, että sairaudessa ”on keskeytynyt normaali tila” ). Tämä johti tärkeään tapahtumaan, kauaskantoinen keksintöön: Jos olet epänormaali, olet siis sairas. Tietenkin tämä normin käsitteen toimivuus on myös kyseenalaistettu osaavan lääkärin käsissä (Canguilhem). Normi on todellinen hirviö. Se on yhdistelmä lakia ja luontoa. Sitä ei voida rakentaa ilman tilastoja, mutta samalla kun se on tilastollinen arvo, se on myös mitta ja ideaali, jota käytetään rankaisemisen ja muokkaamisen oikeuttajana.

Normalisoiminen asettaa homogeenisyyden, yhteneväisyyden, vaatimuksen. Mutta sillä on muitakin vaikutuksia kuin tämä ”toivottu tulos”:

1)Poissulkeminen (sulkeminen leireille, sulkeminen laitoksiin)

2)Hierarkisoiminen

3)Universalisoiminen

Tiedämme, että esimerkiksi mielisairaaloihin on suljettu kuulovammaisia, liian itsenäisiä naisia ja poliittisia toisinajattelijoita. Jo nyt näemme, miten normalisoiminen köyhdyttää kulttuuria: se siivoaa mielenkiintoisia ihmisiä yhteiskunnasta.

Hierarkisointia tehdään koko ajan, kaikkialla (kanta-asukkaat/ maahanmuuttajat etc.). Tämä on köyhdyttävää jo siksi, että näköpiiri kapenee: katsoessamme luokituksen kautta sijoitamme ihmisiä koko ajan luokkaan emmekä näe muita mahdollisuuksia. Hierarkia myös erottaa ihmisiä toisistaan, rakentaa muureja ja rajoja. Tämä on köyhdyttävää, koska niin kuin neuronit aivoissa ihmiset tarvitsevat keskenään kontakteja voidakseen synnyttää jotain.

Universalisoimisella tarkoitan taipumusta ja pyrkimystä tehdä arvoista ja  normeista, moraalista, yleismaailmallisia, kaikkia koskevia. Tämä on ollut mukana kolonialismissa ja fasismissa, joka oli väkivaltaista yhdenmukaistamista, vieraan ja väärän, ”epäpuhtaan” puhdistamista.

Miten siis voisimme auttaa itseämme, miten rikastaa elämää, maailmaa? Olisi hyvä oivaltaa niin kuin Nietzsche, että arvot ovat joko vastaanotettuja tai omia, annettuja tai luotuja. Tämä oivallus johtaa ymmärrykseen siitä, että arvoja voi luoda. Meidän ei tarvitse tyytyä annettuun köyhyyteen.

On myös huomattava, ettei moraali välttämättömästi ole norminmukaisuutta tai alistumista Lakiin. Se voi olla yritystä keksiä miten; ohjenuora voi olla enemmän savoir-faire kuin normi. Lyhytkin historiallinen katsaus näyttää, etteivät monet välttämättömiksi väitetyt asiat ole sitä. Tämä vapauttaa näkemään ja keksimään uusia mahdollisuuksia. Niin kuin lausui Ralph Ellisonin Näkymätön mies: “The world is a possibility if only you'll discover it.”

(François Joseph Victor Broussais)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila