Askeesi ja politiikka

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin "kaupungintalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto), torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 20.2. klo 13.30. PAIKKA: Giovanni Pizzeria, C/Maestro Pedro Calvo, Kukon vieressä. AIHE: Espanja NYT!

Varhaiskristityt harjoittivat asketismia: vetäytyivät yksinäisyyteen, koettelivat itseään. Kirkon kehittyessä kolmannella ja neljännellä vuosisadalla näihin harjoituksiin alettiin suhtautua epäluuloisesti ja torjuvasti. Yksi syy oli se, että askeetikko ei tarvinnut toista. Yksinäinen on liian itsenäinen. Tämä johti aikanaan uuteen yksinäisyyden ja asketismin vastustamiseen 1200-luvulla. Olen puhunut tästä aikaisemmin(keväällä 2013 otsikon Erakon katoaminen alla.) Toinen, vielä epäilyttävämpi torjuntaan syy saattoi olla se, että askeetikko pyrki pääsemään autuuteen, yhteyteen Kristuksen kanssa. Asketismi oli joskus suoranaista kapinaa kirkkoa, pastoraalista valtaa vastaan. Ainakin se oli toisenlaisen ohjauksen, toisenlaisen olemisen tavan hakemista.

Kristittyjen askeesi erosi tietenkin radikaalisti stoalaisten askeesista, mutta minua kiinnostaa nyt ajankohtaisempi kysymys, johon kristinuskon (mahdollisesti yllättävä) askeesin kohdistama torjunta liittyy. Emme ole alamaisia (latinalainen sana subditus oli se, jota käytettiin munkista, joka tottelee ja suvereenin hallitsijan alamaisesta) niin kuin kuninkaan edessä. Olemme kansalaisia, meistä on tehty kansalaisia. Tilanne on toinen. Mutta monet pienet ja suuret kapinalliset kohtaavat vaikeuden, joka nostaa esiin kymyksen askeesista.

Kun joku maa vapautuu tyrannista tai epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä, ihmiset tarvitsevat muutakin kuin juhlaa. Vapautuminen ei ratkaise kaikkea. Täytyy oppia käyttämään vapautta. Tästä on kokemuksia Etelä-Afrikassa, Itä-Euroopan maissa jne. Ongelma ei ole vain se, että järjestelmä jättää jälkensä instituutioihin, esimerkiksi poliisiin. Se kaivertuu ihmisiin. Kun joku haluaa muutosta johonkin asiaan, hän tarvitsee muutakin kuin tietoa ja organisaation, jonka kautta toimia. Samalla tavalla kuin tyrannista vapautunut kansalainen, hänen tarvitsee muuttaa itseään; hän tarvitsee etiikkaa.

Tarve etiikkaan ei ole täsmälleen sama asia kuin moraali. Kun ympäristöaktivistia haastatellaan, se kuulostaa usein kuulustelulta: ”Ajatko henkilöautoa?” Vaikka tällaiset valinnat ovat merkityksellisiä, etiikka on enemmän kuin itselle tai toiselle asetettu normi. Etiikka merkitsee ajattelua ja pyrkimystä luoda itselleen ethos, olemisen tapa. Siihen ei päästä ilman askeesia, harjoitusta. Hyvettä pitää harjoitella.

Etiikka merkitsee erityistä suhdetta itseensä ja toisiin. Mutta meillä ei ole enää muistia, meillä on vähän kokemusta askeesista, vain kokemuksen varjo. Sillä on huono maine: se on itsensä ruoskimista ja silpomista. Osaamme totella, noudattaa sääntöä, pysyä järjestyksessä. Enemmän kuin työskentely itsemme kanssa meille on tuttua jokin, joka muistuttaa luostareiden järjestystä ja sääntöjä.

Ennen kaikkea kukaan politiikassa toimiva – instituutiossa toimiva tai vastarintaa tekevä aktivisti – ei ajattele (osaa ajatella), että suhde omaan itseen voisi olla poliittinen kysymys. Osaamme kysyä: ”Kuka minä olen?” Askeesin kysymys on toinen: ”Mitä voin tehdä itsestäni?”

Suhde itseen voi olla poliittinen ja se voi olla poliittinen kysymys. Antiikin Kreikassa kansalaisen haluttiin huolehtivan itsestään, tekevän itsestään oman itsensä hallitsijan. Se nähtiin edellytyksensä sille, että hän voi hallita tai ohjata muita. Kaikki ei ole onnistunut Etelä-Afrikassa sen jälkeen, kun se vapautui. Asiat olisivat voineet mennä huonomminkin, jos Nelson Mandela ei olisi tehnyt töitä itsensä kanssa.

Etiikka, ihmisen muuttuminen askeesin kautta, on poliittinen muutos. Kysymys on, millaista työtä itsemme meidän pitäisi tehdä tänään. Sillä on väliä, miten toimimme, mitä teemme itsellemme. Ruoskinko itseäni, jotta kuolettaisin halun? Vai muistutanko itseäni hyvistä periaatteista? Millaista hyvettä itsessäni viljelen? Onko se nöyryys vai onko se kritiikki?

Sam Sandqvist luennoi Torre del Marissa! Katsotaan mitä tekoäly on, miten toimii ja onko uhka meille. Paikkana Con Corazonmari, C/ Copo, lauantaina 24.2 klo 16.30. Kaikki kiinnostuneet mukaan!
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila