En yleensä pohdi pedagogian ongelmia enkä kysy, miten ja kenelle voi opettaa filosofiaa. Mutta Montaignen essee Lasten kasvattamisesta nostaa mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Hänen mielestään oli väärin ajatella, ettei lapsille voisi opettaa filosofian totuuksia. Montaigne arvailee, että syynä tähän asenteeseen on opettajien tapa synkistää filosofian ja sen totuuksien kasvot.
Montaigne sanoo, että tällainen asenne on väärä, sillä ei ole mitään niin iloista, hauskaa ja joviaalia kuin filosofia. Tässä yhteydessä ranskalainen esseisti kertoo anekdootin, josta olen maininnut aikaisemminkin. Se on pieni tarina filologi Demetriuksesta, joka ihmetteli Delfoksen temppeliin kokoontuneita filosofeja. Hän ihmetteli heidän iloisuuttaan ja sitä, etteivät he kiistelleet mistään.
Megaran Herakleon vastasi hänelle sanoen kiistelyn olevan niille, jotka väittelevät tämän tai tuon verbin taivutuksista tai komparatiiveista ja superlatiiveista. Filosofia puolestaan ilahduttaa ja uudistaa, ei tee synkäksi ja surulliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti