Filosofiakahvila 18.4./19.4./20.4.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
1700-luvun lopussa
Saksassa syntyi liike Die Popularphilosophie, populaarifilosofia, joka oli
eräänlainen yritys kapinoida aikansa tieteellistä käännettä vastaan. Sanon tätä käännettä
tieteelliseksi, vaikka filosofiasta ei tullut enempää tieteellistä, siitä tuli
vain enemmän akateemista ja professionaalista. Tämän käänteen edustajia tai
monumentteja olivat muun muassa Christian Wolff (1679-1754) ja Immanuel Kant
(1724-1804). Populaaririfilosofian oli tarkoitus rikkoa ammattilaisten monopoli
ja tehdä filosofiasta hyödyllistä kaikille.
Immanuel Kant inspiroitui ainakin jossain määrin
liikkeestä ja puhui kosmisesta filosofiasta, toisin sanoen maailmallisesta
filosofiasta, joka ei ole pelkkää teoretisointia. Kantin huomio ja itse
populaarifilosofia olivat molemmat toisen, laiminlyödyn perinteen, jatkajia.
Myöhäiseltä keskiajalta lähtien oli nähtävissä, että oli filosofeja, jotka
korostivat yhä ajatusta siitä, että filosofía on tai voi olla elämäntapa.
Filosofian professori Georg Wilhelm Friedrich
Hegel (1770-1831) hyökkäsi voimakkaasti populaarifilosofiaa vastaan sanoen,
ettei se ole todellista filosofiaa. Populaarifilosofiasta tuli marginalisoitu,
väheksytty ja karkotettu. Hegelien karkotuspäätöksessä on monta ironista
puolta. 1) Jo Platon sanoi, ettei voi kirjoittaa filosofíaa ja ettei häneltä
löydy filosofista teosta. Todellinen filosofi ei kirjoita filosofiaansa. Jos
sellaisen teoksen voisi kirjoittaa, se olisi äärimmäisen hyödyllinen ja myös
vaarallinen. Platon ei siis haaveillut populaarifilosofiasta, mutta sanoi, että
se olisi hyödyllistä. 2) Kierkegaard totesi, ettei maailmasta löydy
todellista filosofía niin kuin ei löydy todellista kristittyä; todellinen
filosofi on normi, ei empiirisen maailman ilmiö. (Hegel saattoi olla oikeassa
sanoessaan filosofian olevan maailma ylösalaisin, sillä tässä todellinen selvästikin tarkoittaisi eri
asiaa kuin maailmallisessa maailmassa.)
Hegeliä vastaan voisi sanoa, ettei filosofian
todellisuutta voi taata karkottamalla ketään tai mitään. Jonkin leimaaminen ei
todelliseksi filosofiaksi ei anna Hegelin ajattelulle lisävoimaa tai varmenna
hänen filosofiansa filosofisuutta.
Maailmallinen filosofía on karkotettu, mutta se
ei ole kuollut. Filosofiakahvilan voi nähdä tämän marginalisoidun perinteen
jatkajana. Ilmiö on ollut olemassa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta
ranskalainen filosofian professori Marc Sautet teki siitä muoti-ilmiön 1990-luvulla.
Termi, jota tässä yhteydessä käytetään, on pratique
philosophiques. Kyse ei ole samasta asiasta kuin käytännöllinen filosofía,
vaan filosofian harjoittamisesta. Ainakin aluksi – näin pikkulinnut laulavat –
professorit suhtautuivat torjuvasti ilmiöön ja siihen, että tässä käytettiin
sanaa “filosofía”. Professorien ongelma on se, että he tuntevat sanan
etymologian, mutteivat osaa olla kenenkään ystäviä.
Oma kokemukseni ja ideani on se, että ajattelua
ei ole vain akatemioissa. Filosofian professori Marina Garcés sanoo, että
filosofía syntyy kaduilla. Antakaamme sen syntyä. Olkaamme kätilöitä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti