Filosofiakahvila 11.4./12.4./13.4.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Puhun liioitellen tai ainakin kärjistäen. Humanistisen
käsityksen mukaan vapaus on vapautta jostakin pakosta. Max Stinerille se ei
ollut vapautta jostakin, esimerkiksi pakosta, vaan siinä itse luo itsensä ja
oman vapautensa harjoittamalla valtaa itseensä. Tämä on epäilemättä enemmän
sukua kreikkalaisten kuin Immanuel Kantin ajattelulle, sillä kreikkalaiset
halusivat hallita itseään ja välttää siten sen, että olisi orja, myös oman
itsensä orja.
Humanistisen
mallin vapautuminen merkitsee sitä, että ihminen vapautuu ulkoisista esteistä
ja rajoista toteuttaakseen aidon itsensä, löytääkseen oman essentiansa,
olemuksensa. Stirnerin tai kreikkalaisten ajattelussa vapaudumme tällaisesta
olemuksesta ja illuusiosta että meillä on sellainen.
Molemmissa
malleissa vapaus kytkeytyy valtasuhteisiin, mutta ne ymmärretään eri tavoilla.
Humanistisessa mallissa valta vieraannuttaa ihmisen olemuksestaan.
Vieraantumisen käsitettä voi arvostella. Sitä on arvostellut jopa yksi
psykiatri, Pierre Janet (1859-1947), jonka mukaan se ei ole psykologian käsite;
sana kuuluu poliiseille. Ollaksemme oikeudenmukaisia, termi alienatio oli alunperin teologinen. Se
oli käännös kreikan sanasta kenosis,
tyhjentyminen, se merkitsi sitä, että ihmisen tahto tyhjenee tai kuolee, sen
sijalle tulee Jumalan tahto.
Tuomas
Akvinolainen käytti käsitettä kielteisessä merkityksessä; alienatio merkitsi sitä, että sielu on paholaisen vallassa.
1800-luvulla käsitteen ottivat käyttöön Hegelin, Feurbachin ja Marxin
innoittamat yhteiskuntatieteilijät, sitten lääkärit. Janetin huomio on silti tärkeä. Puhuessamme
vieraantumisesta emme ole vapauttamassa itseämme, olemme kutsumassa
vallankäyttäjiä, esimerkiksi poliiseja, paikalle.
Jos emme
ajattele olevamme vieraantuneita silloin kun emme ole vapaita, vaan ajattelemme
olevamme orjia, emme etsi vapautta muualta kuin sen käytöstä. Stirner on jopa
itämainen antiessentialismissaan. Hän varoitti fiksoituneista, liikkumattomista
ja muuttumattomista ideoista. Ne voivat omistaa meidät, tehdä meistä orjia.
Tämä muistuttaa tietynlaisen, kyseenalaistavan, ajattelun merkityksestä. Se
muistuttaa myös siitä, että meidän on oltava avoimia kokemuksille, niiden
opetuksille. Ollaksemme itämaisia, se muistuttaa Zhuangziin opetuksista.
”Aina tuntemattomalla pohjoisella merellä on kala nimeltään Kun...” Näin
alkaa vanha kiinalainen teksti, jonka uskotaan olevan Zhuangzin kirjoittama.
Hän eli 300 eea. Tekstin otsikko on Xiaoyaoyou. Englanniksi se on
käännetty ninmellä Free and easy wandering. Xiao merkitsee
huoletonta mieltä tai irtaantumista, yao etäisyyttä, you liikettä
tai vaeltamista. Taolaisen ajattelun mestarin monimielisen ja runollisen
tekstin yksi idea saattaa olla se, että tavoiteltava tila, onnellisuus tai
kauneus on irtaantumisessa etäisyyteen, yli rajojen, vaeltamisessa.
Humanismi oli alunperin kulttuurivirtaus, jonka edustajia olivat esimerkiksi Leonardo Da Vinci ja Erasmus Rotterdamilainen, joilla ei ainakaan päällisin puolin ole mitään tekemistä keskenään. Renessanssin humanismi oli varmasti raikas tuulahdus. Se oli uutta ajattelua. Myöhemmin humanismi on ollut jotain muuta. On kysyttävä, tarvitsemmeko mitään ismiä. Tarvitsemmeko mitään nimeä? Eikö se tee ideoista fiksoituneita? Aina pitää epäillä niitä, jotka huutavat: ”Vapaus! Vapaus”! Varsinkin he sitten sen nimissä sen meiltä riistävät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti