Petos

Yves Montand

Filosofiakahvilan aihe 10.10./11.10./12.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Petos on vaikea sana. Se merkitsee monenlaisia asioita, yleensä huonoja. Siihen liittyy paljon tunnelatausta. Joku hankkii itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai vahingoittaa toista erehdyttämällä. Tällainenr rikos, jonka tekijä valehtelee, huijaa, erehdyttää, johtaa harhaan, on petos. Jos joku pettää omat arvonsa, oman klaaninsa tai isänmaansa, tekee jotain muuta. Puhun tänään enemmän jälkimmäisestä petoksen lajista, vaikka ensin mainittu sekoittuu siihen joskus niin hyvin, ettei niitä erota toisistaan.

Kun kenraali Wojciech Jaruzelski nimitettiin Puolan johtoon joulukuussa 1981 ja iso joukko opposition sekä solidaarisuusliikeen edustajia pidätettiin, Ranskan ulkoministeri sanoi: “Ranska ei ota kantaa, tämä on Puolan sisäinen asia.” Maan intellektuellit julkaisivat Liberatión-lehdessä manifestin, jossa sanottiin: “Pitäisi välttää se, että Ranskan hallitus, Moskova ja Washington uskottelevat meille sotilasdiktatuurin perustamisen olevan maan sisäinen asia ja että puolalaisille jää kyky päättää tulevaisuudestaan. Tällainen väite on moraaliton ja petollinen.” Manifestin allekirjoittajissa on mm. Yves Montand, Simone Signore, Pierre Bordieau, Marguerite Duras ja Jorge Semprún.

Manifestissa sanaa petos käytetään ensisijaisesti huijaamisen ja valehtelemisen synonyymeinä: hallitus sanoo motiiviksi tekemättömyydelleen jotain muuta kuin todellista motiivia, uskottelee kansalle jotain. Julkilausuman allekirjoittajat sanovat hallituksen tekevän muutakin. Se pettää lupauksen tuoda esiin eettisiä periaatteita, ei vain noudattaa reaalipolitiikan sanelemia velvollisuuksia. Toisin sanoen hallitus pettää myös toisessa merkityksessä; se pettää lupaukset, se hylkää arvot.

 Voisimme sanoa, ettei tekopyhyys selvästikään ole kovin vaarallista, koska se on niin yleistä ja sillä on kuitenkin vähän seurauksia. Monet selviävät oikein hyvin elämän läpi tekopyhinä. Kyse ei ole varsinaisesti tekopyhyydestä. Kun joku pettää arvot, hän hylkää jotakin, tappaa jotain itsessään. Kun Ranskan hallitus hylkäsi Puolan, se hylkäsi myös jotain itsestään. Suomettuminen oli muidenkin kuin Suomen ongelma.

Joskus on tärkeää olla petturi, pettää maansa, perheensä. Se voi jopa jalostaa ihmistä, jos esimerkiksi pettää petturin ja irtaantuu heimosta, joka on jo kauan aikaa sitten myynyt sielunsa. Mutta petos voi olla vaarallinen sielulle ja ruumiille, jos sen myötä kiinnittyy pelkästään omiin intresseihin tai vajoaa moraaliseen apatiaan.

Aihetta ei ole silti pakko lähestyä näin moralistisesti. Olisi ehkä syytä katsoa tapauskohtaisesti ja välttää siten mustavalkoisuus, etsiä erilaisia sävyjä. Ihmisten toiminta on sotkuista. Joku on uskollinen ja taistelee sodassa puolustaakseen  vapautta, demokratiaa ja ihmisarvoja.  Taistelessaan hän voi muuttua hirviöksi, kaikkien arvojensa antiteesiksi.

Petos on klassinen teema kirjallisuudessa, muttei filosofiassa. Filosofia katsoo asioita ikuisuuden näkökulmasta ja tekee asioista abstrakteja. Olisi ehkä syytä palata teatteriin, katsoa asioita näyttämöltä. Brutus on mielenkiintoisempi kuin Julius Cesar.

Ranskalaiset taiteilijat ja intellektuellit saattoivat olla oikeassa manifestissaan. Se ei silti tarkoita, että kaikki arvojen pettäminen olisi pelkästään vaarallista. Jos petän arvot, hylkään itseni, mutta joutuessani tyhjän päälle avautuu uusi mahdollisuus, ehkä olen jo tiellä uusien arvojen luomiseen….

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila