Aksel Sandemose muistelee teoksessaan Felician häät (joka ilmestyi alkuperäiskielellä 1961), että ennen vanhaan varieteissa nuoret naiset saattoivat esiintyä silinteri päässä ja sen alla alastomina. Mutta jos he olisivat näyttäytyneet pitkissä housuissa, heidät olisi pidätetty.
Jotkut filosofit sanovat, että sanat kertovat asioista. Ajattelen, että suomen kielen sana säädytön kertoo tarinaa, joka on paljastava...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Olen todennut, että Apollon temppelin muuriin Delfoissa kirjoitettuna sanoista ( Gnōthi seauton, Tunne itsesi) on esitetty erilaisia tulkintoja. Se ilmeisesti tarkoitti ainakin sitä, ettei ihmisen pitäisi ylittää rajojaan, kuvitella olevansa jumala. Sanojen on ajateltu merkitsevän myös sitä, ettei pidä kiinnittää huomiota väkijoukkojen mielipiteisiin.
Suda (bysanttilainen Välimeren historiaa käsittelevä ensyklopedia)
tukee tätä käsitystä, sillä sen mukaan käsky oli osoitettu niille, jotka
kerskailevat, ylittävät sen mitä he ovat. Saman lähteen mukaan ohje myös
varoittaa kiinnittämästä huomiota muiden mielipiteisiin.
Friedrich Nietzsche ihmettelee neuvon merkitystä Hyvän ja pahan tuolla puolen aforismissa 80. Nietzsche kysyy, mitä neuvon antanut jumala tarkoitti. Filosofi esittää mielenkiintoisen hypoteesin. Hän epäilee, että ihmistä kehotetaan olemasta kiinnostunut itsestään; häntä kehotetaan tekemään itsestään objektiivinen.
Äkkiseltään
idea on outo. Ohje tuntuu sanovan jotain
päinvastaista. Vähänkin Nietzscheä tuntevat tietävät myös, että hän suhtautui
aika epäileväisesti objektiivisuuteen. Jos ajattelemme, mitä tarkoitusta varten
meidän täytyy tuntea itsemme ja ajattelemme, että tavalla tai toisella meidän
täytyy voittaa jotain itsessämme, hypoteesissa saattaa olla järkeä. Joku pelkää
kissoja. Hän tuntee pelkonsa ja kontrolloi sitä, katsoo kissoja
objektiivisemmin, kiinnostuu ehkä niistä enemmän kuin itsestään…
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Olen puhunut aikaisemmin itsensä tuntemisesta, tästä vuosisataisesta vaatimuksesta. (https://koetinkivet.blogspot.com/2016/03/tunne-itsesi.html ) Nyt teen vain kolme huomautusta, jotka täytyy jonain päivänä ottaa systemaattisen käsittelyn lähtökohdaksi.
1.Vaadimme: "Tunne itsesi." Erittäin harvoin selvennetään, mikä tämä oma itse on.
2.Olisi tärkeää tietää, miten tähän vaadittuun tietoon pääsee.
3.Jos tunnen itseni, miten se auttaa minua elämässä, elämisessä?
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Tämä blogi liittyy pitämääni filosofiakahvilaan. Kahvilaistuntoja pidetään yleensä lokakuusta huhtikuun loppuun.
Minulla on yksi filosofiakahvilaan liittyvä haave. Haluaisin, että jonkun kauden aiheet olisivat vaikeita, mutta niitä käsiteltäisiin yksinkertaisesti, tehtäisiin aiheista helppoja.
Haaveen toteuttaminen ei ole helppoa. Pitäisi ensinnäkin tietää, missä ja miksi minua ei ymmärretä. (En tyydy vastaukseen, että ihmiset ovat tyhmiä.)
Itse pidän yhtä tai toista filosofista teosta tai artikkelia vaikeana esim. siksi, että en tunne siinä käytettäviä käsitteitä. Toinen syy, joka tekee filosofisen tekstin vaikeaksi on se, etten voi seurata sen argumentaatiota, koska se edellyttäisi aikaisempien, mahdollisesti satoja vuosia aikaisempien ajattelijoiden väitteiden, ongelmien ja perustelujen tuntemista.
En usko, että olen vaikea kummastakaan syystä. En ole Hegel. Yritän selvittää, kuka olen. Jos asia selviää, toteutan haaveeni ehkä jo kevätkaudella 2025...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
.jpg)
Kerrotaan, että keskiajalla ihminen koki ainakin aika ajoin
kosmista kauhua. Sen herättivät luonnonkatastrofit ja kirkon eskatologiset
puheet eli opit viimeisistä ajoista. Tarinan mukaan kosminen kauhu katosi;
meistä tuli tietäväisiä, valistuneita, meitä eivät kummitusjutut säikäytä.
Viimeisen vuosisadan aikana meillä on ollut kuitenkin oma tapamme kokea pienuus
maailman suuruuden edessä. Tunnemme voimattomuutta.
Vallanpitäjät haluavat ruokkia tällaisia tunteita. Ne
lamaannuttavat, tekevät meistä passiivisia. Meille ei enää saarnata
maailmanlopusta. Jokaisesta tuutista tulee silti katastrofeja, sotia,
pandemioita ja ilmastonmuutosta. Ne ovat pahempia kuin pappien profetiat; ne
ovat totta.
Mihail Bahtin kertoo, miten F.Rabelais kehitti lääkkeitä kosmista
pelkoa vastaan käyttäen populaarikulttuurin ja karnevaalin aseita. Gargantua ja
Pantagruel olivat iloinen vastaus luonnonvoimien herättämälle kosmiselle
kauhulle ja eskatalogian synyttämälle mielialalle. Rabelais loi erityisen kuvan
ruumiista, joka sai kosmiset mittasuhteet. Kosmiset elementit muuttuvat
kasvavan ja uutta luovan ruumiin elementeiksi. Pieni kokemus vieraasta ja
mielettömästä maailmasta muuttui suureksi kokemukseksi ikuisesti muuttuvasta
kosmoksesta.
Bahtinin analyysin mielenkiintoisuus on siinä, ettei se katso
asiaa hyvän ja pahan näkökulmasta; se tuo esiin strategian. Mekin voimme ehkä
olla fatalistisesti alistumatta voimattomuuden tunteeseen. Voimme ehkä etsiä
strategiaa…
