Kirjallisuuden käytöstä

Jotkut ovat varmaan huomanneet, että siteeraan filosofien lisäksi ns. kaunokirjallisuuden tekijöitä. Minua ei kiinnosta sanataiteellisten teosten tulkinta tai kommentointi. Minua kiinnostaa pikemminkin kirjallisuuden käyttö. Löydän romaaneista, novelleista, runoista ja näytelmistä teemoja ja näkökulmia, jotka avaavat (jos hyvin käy) näköpiiriämme.

Kirjallisuus, jota käytän, ei ole erityisen filosofista. En useinkaan lue filosofisia romaaneja. Ne ovat joko tylsiä tai en saa niistä mitään irti. On toki poikkeuksia, kaikkein klassisin on tietenkin Voltairen Candide, joka on mestariteos.

Esimerkki. Voisin käyttää Anton Tšehovin novellia Potilastapaus. Tarina on yksinkertainen eikä siinä tapahdu mitään dramaattista. Lääkäri saa kutsun tulla katsomaan tehtaan omistajan tytärtä, joka on ilmeisesti sairas. Tohtori matkustaa Moskovan ulkopuolelle.

Kun tohtori tulee paikalle, hänelle selviää, että aikaisemmin lääkärit ovat ovat epäilleet hermojen reistailemista. Potilas valittaa, että hänellä on ollut sydämen tykytystä. Lääkäri kuuntelee sydäntä eikä löydä mitään vikaa.  Perhe houkuttelee tohtorin jäämään yöksi.

Tohtori kuuntelee yön ääniä: sammakoita ja satakieliä, mutta myös metallin hakkaamisen ääntä. Hän on tieteellisen ja rationaalisen kasvatuksen saanut mies, joka ei usko piruun. Mutta hän ajattelee omassa päässään, että päähenklö, jolle täällä puuhataan, on piru.

Seuraavana aamuna hän keskustelee uudestaan potilaan kanssa. Tyttö sanoo itsekin, ettei hän ehkä ole sairas, vain levoton. Hän toteaa ujosti, että haluaisi keskustella jonkun muun kuin lääkärin kanssa. Hän haluaisi keskustella ystävän kanssa,  mutta hänellä ei ole ystäviä. Jatkossa he eivät puhu ei sairaudesta, vaan tulevaisuudesta, tulevista sukupolvista, jotka lähtevät pois.

Kun tohtori lähtee, hän ei ei enää ajattele ankeita rakennuksia eikä pirua. Hän  nauttii auringosta ja lähestystyvästä tulevaisuutta, joka oli hänen mielessään kirkas ja valoisa.

Tarinassa ei ole mitään filosofista, ainakaan selvästi. Se ei kommentoi mitään oppia. Millään filosofisella koululla ei ole siinä roolia päinvastoin kuin Tšehovin kertomuksessa Sali nro 6. Voisin silti kuvitella, että Potilastapausta voisi käyttää. Minua itseäni – monestakin syystä – kiinnostaa lääkärin ja potilaan suhde. Minua kiinnostaa myös ihmisen suhde sairauteen. Silti voisin kuvitella myös, että Tšehovin novelli on mielenkiintoinen ja syvällinen johdanto ympäristön teemaan…  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila