Sisäinen ihminen

 

Filosofiakahvila7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Olemme tottuneet omaan syvällisyyteemme. Kuvittelemme siksi, että meissä oleva sisäinen ihminen on aina ollut ihmisessä, ainakin historian aamuhämärästä lähtien. Antiikin maailman ihminen oli kuitenkin dokumenttien perusteella ennen kaikkea julkinen ja sellaisena hyvin ulkoinen. Antiikin tutkijat ovat puhuneet toistuvasti tästä ulkoisuudesta, ihmisen täydellisestä julkisuudesta. Joku on jopa sanonut, että Platonin ideoiden maailmassa kaikki on näkyvää ja kuuluvaa. Tällainen maailma ja ihmisen julkisuus ei kadonnut yhtäkkiä – se ei kadonnut yhtä kertaa. Richard Sennettin (s.1943) tunnettu teos The Fall of Public Man kuvaa yhteiskuntia 1700- ja 1800-luvuilla (Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa).

Pitkään luulin, että ensimmäinen viittaus sisäiseen ihmiseen on Augustinuksen (354-430) tekstissä De Vera religione (39,72). Hän kehottaa kääntymään pois ulkopuolesta, koska totuus asuu sisäisessä ihmisessä: “Noli foras ire, in te redi, in interiore homini habitat veritas.” Todellisuudessa Augustinus yritti siteerata vanhempaa tekstiä, Paavalin kirjettä, mutta hänen latinankielinen raamattunsa oli vähän harhaanjohtava. Paavali ei puhu totuuden löytymisestä, vaan Jumalasta. Hän käyttää termiä “sisäinen ihminen” useissa kirjeissään, mm. Kirjeessä efesolaisille (3:16). Vanhassa suomennoksessa puhutaan “sisällisestä ihmisestä”.

Filosofisen peruskoulutuksen saanut epäilee, että Augustinuksen ideassa on jotain platonistista. Koulun käynyt on oikeassa. Augustinus sai paljon vaikutteita Platonin koulukunnasta. Epäilemättä ajatuksen filosofinen merkityksellisyys ei rajoitu tähän. Idea on metodologisesti ja epistemologisesti (gnoseologisesti) mielenkiintoinen. Totuuden sanotaan asuvan sisäisessä ihmisessä. Jos haluaa tietää totuuden, pitää katsoa omaan itseen, sisäänsä.

Monet oppineet ovat kommentoineet sisäisyyden teemaa Augustinuksen ajattelussa ja puhuneet refleksiivisyydestä – siitä, että mieli katsoo itseään, ymmärrys ymmärtää itsensä. Oman näkemykseni mukaan sisäinen ihminen on jotain muutakin. Oman sielunsa sisään meneminen on muutakin kuin oikean tiedon tai totuuden etsintää.

Tiedämme, että monet itseen vaikuttamisen tekniikat muuttuivat Augustinuksen aikana ja myös hänen vaikutuksestaan. Olisi mielenkiintoista tutkia missä määrin tämä teknologia konstituoi sisäisen ihmisen. Nyt minua kiinnostaa kuitenkin kysyä, millaisia vaikutuksia sisäisen ihmisen synnyllä oli tai on ollut, on ehkä vieläkin.

Emme oikein tiedä, mikä sisäinen ihminen on, mutta sen puoleen käännymme. Tutkimme itseämme, tunteitamme, uniamme. Jos oletamme, että on olemassa sisäinen ihminen, joka on tunnettava – tai missä totuus asuu – katsomme itseämme ja toista niin kuin arvoitusta tai kirjaa. Yritämme ymmärtää.

Tällä on epistemologis-eettisiä seurauksia. Kun yritämme ymmärtää, teemme itsestämme tiedon kohdetta, emme katso itseämme muokattavana. Joissakin tapauksissa tämä mahdollistaa sen, että joku tietää meitä paremmin ja onnistuu saamaan auktoriteettiaseman suhteessa meihin. Toinen vaikutus, joka sisäisen ihmisen rakentamisella: kuvittelemme ihmisen erilliseksi, tekisi mieli sanoa irralliseksi. Ihminen on tiedon kohde, mutta objektin suhteet maailmaan, ympäristöön, jäävät tutkimuksen ulkopuolelle.

Sisäisen ihmisen yksi suuri kulttuurivaikutus näkyy siis siinä, miten puhumme itsestämme. Mutta se vaikuttaa myös siihen, miten puhumme itsellemme. Koska olen tiedon kohde ja yritän ymmärtää itseäni, kysyn, esimerkiksi: “Miksi teen näin?” En läheskään yhtä usein haasta tai kannusta itseäni, sano itselleni: “Rohkeutta, kyllä pystyt tekemään sen.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila