Filosofiakahvila 7.10./8.10.(Fuengirolassa pyhä 9.10., peruttu, näillä näkyminen siis 16.10..)
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio). EI 9.10.
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Näistä sanoista on esitetty erilaisia tulkintoja. Se ilmeisesti
tarkoitti ainakin sitä, ettei ihmisen pitäisi ylittää rajojaan, kuvitella
olevansa jumala. Sanojen on ajateltu merkitsevän myös sitä, ettei pidä
kiinnittää huomiota väkijoukkojen mielipiteisiin. Suda (bysanttilainen
Välimeren historiaa käsittelevä ensyklopedia) tukee tätä käsitystä, sillä sen
mukaan käsky oli osoitettu niille, jotka kerskailevat, ylittävät sen mitä he
ovat. Saman lähteen mukaan ohje myös varoittaa kiinnittämästä huomiota muiden
mielipiteisiin.
Sanat on otettu tosissaan,
niitä on epäilty, ne on hylätty ja
ainakin ne on ymmärretty eri tavoilla eri aikakausina. Vaikka sanon, että sanat
ovat vaikuttaneet erityisesti länsimaissa, teema ei ole vieras idässä. Ainakin
Laotse liitti itsetuntemuksen viisaan ominaisuuksiin.
Tein itselleni ohjelman kesällä 2024, kirjoitin: Olen puhunut aikaisemmin itsensä
tuntemisesta, tästä vuosisataisesta vaatimuksesta. Nyt teen vain kolme
huomautusta, jotka täytyy jonain päivänä ottaa systemaattisen käsittelyn
lähtökohdaksi.
1.Vaadimme: "Tunne itsesi." Erittäin
harvoin selvennetään, mikä tämä oma
itse on.
2.Olisi tärkeää tietää, miten tähän
vaadittuun tietoon pääsee.
3.Jos tunnen itseni, miten se auttaa minua
elämässä, elämisessä?
Tähän ”ohjelmaan” pitää tehdä lisäys tai
huomautus. Tarkastelun pitää ottaa huomioon kohteen historiallisuus, sen
muuttuvuus. Tulos voi olla hämmentävä, hämmentää lisää jo valmiiksi sekavaa
ajatusta. Jos en tiedä, mitä itsensä tunteminen on, se ei välttämättä selviä
selvittämällä, mitä se on tarkoittanut Sokrateelle tai kristityille. Meidän on
ehkä vain kestettävä tämä. Historiallisen katseen etu on siinä, että se ainakin
myöntää, että maailma ja ymmärrys omasta itsestä on muuttunut.
Itsetuntemus on suhde itseen, muodostaa ainakin elimellisen osan sitä. Se on muuttunut ajan kuluessa. Siksi on syytä tutkia, miten itsetuntemus on muuttunut, millaisia muotoja se on saanut. Jos itsetuntemus auttaa yksilöä pysymään kaidalla tiellä tai se auttaa joitakin muita hallitsemaan yksilöä, näemme, että sillä voi olla yksi tai useampia funktioita. Asian historiallistaminen auttaa näkemään, ettei suhde itseen eikä itsetuntemuksen jokin muoto ole välttämätön maailman järjestys. Se merkitsee mahdollisuutta muuttaa suhdetta itseen ja luomaan ehkä uusia itsetuntemuksen muotoja.
Tietenkin minua motivoi minun haluni ja toiveeni, ajatukseni siitä, että jokin muutos on mahdollinen ja toivottava. Hypoteesini – ainakin toistaiseksi – on, että jokin itsetuntemuksen muoto auttaa meitä, on meille edullinen. On epäilemättä vaikeaa muotoilla tämän haluttavan itsetuntemuksen ideaa kaivamalla pohjaa kulttuurimme perustalta. On kuitenkin tehtävä tätä kaivaustyötä. Mitään ei rakenneta, jos ei ensin hajoteta.
Ajatus hajottamisen hyödyllisyydestä ja itsekritiikin tärkeydestä ei ole pelkkää pahapäisyyttä, ilkeyttä ja anarkismia. Voisi sanoa Nietzscheä mukaillen, että kritiikki antaa tilaa jollekin, joka tahtoo elää, syntyä. Hyvinkin katatrofaalisiin muutoksiin sisältyy mahdollisuus: jokin kumoutuu.
En tiedä, pystynkö olemaan niin systemaattinen kuin toivoin, mutta päätin ottaa riskin, ryhtyä tutkimaan asiaa (vaikka sana ”tutkiminen” voi olla liioiteltu)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti