Patočka
Filosofiakahvila alkaa lokakuussa! Zoomin kautta jo syyskuun viimeinen päivä.
Filosofiakahvila 30.9./1.10./2.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Ihmettelyllä on ollut
erityinen asema filofiassa ainakin Aristoteleestä Heideggeriin. Monet ovat
sanoneet, että filosofoimisen alku on ihmettelyssä.
Usein hämäännytään
ajattelemaan ihmettelyn objektia, kohdetta. Itse ihmettelyä ei ihmetellä. Ei
kysytä, mitä ihmettely on. On ainakin yksi poikkeus: Jan Patočka (1907-1977).
Kymmenen vuotta sitten kommentoimassani artikkelissa Spirituaalinen ihminen
ja intellektuelli (jossa filosofi pohtii ”spirituaalisen ihmisen tilannetta
maailmassa”) Patočka kysyy, eikö ihmettely ole outoa. Kun ihmettelee, maailma
pysyy samana, siinä ei ole mitään uutta asiaa tai esinettä, mutta jokin on
muuttunut täysin.
Olen todennut aikaisemmin,
ettei ihmettely merkitse, että maailma nähtäisiin ihmeenä. Patočkan mukaan
ihmettelyn vaikutus on, että todellisuus nähdään problemaattisena, ei itsestään
selvänä. Tästä lähtien problemaattisuus on meidän perusta, se mitä hengitämme
ja olemme. Kaikki mikä aikaisemmin
hyväksyttiin itsestään selvänä, ei sitä ole.
Toisessa tekstissä Patočka
sanoo jotain vielä radikaalimpaa. Teksti on huomioita Martin Heideggerin
postuumisti Der Spiegelissä julkaistusta
haastattelusta. Otsikko on Vain Jumala
voi meidät pelastaa. Todennäköisesti Heideggerin huomautus Jumalasta ei ole
vain huomio meitä uhkaavasta vaarasta ja ihmisen kyvyttömyydestä, vaan se on viittaus
Hölderlinin runoon, jossa puhutaan jumalien vetäytymisestä.
Patočka sanoo kaksi asiaa
ihmettelyyn liittyvästä problematisoinnista. 1)Problematisointi muuttaa maailmaa (siirtyminen myytistä
filosofiaan oli ei problemaattisen muuttumista problemaattiseksi tai kun
kristinusko, esim. Paavali, kyseenalaisti filosofian sanoen sitä
älyttömyydeksi). 2. Heidegger sanoo, että voimme vain valmistella muutosta.
Patočka toteaa, että voimme valmistella sitä problematisoimalla (kiinnittäen
huomiota itsestään selvyyden syntyyn, sen muotoutumiseen).
Nämä huomiot mielessäni olen
kysynyt itseltäni, mihin pitäisi tarttua, minkä problematisointi olisi
kiireellistä. Saatan kohdata esimerkiksi vallan väärinkäyttöä ja kysyn, miten
sen voisi välttää, miten tehdä vastarintaa. Kun kysyn tätä, kohtaan nopeasti
kysymyksen identiteeteistä, joihin meitä sidotaan. Näen, ettei kyse ole vain
pahojen, psykopaattisten johtajien läsnäolosta. Kyse on mekanismeista ja
strategioista, joihin osallistun; se mitä ajattelen itsestäni ja mikä on
identiteettini, on osa tilannetta, joka minun pitäisi muuttaa. Kiireellinen
kysymys johtaa minut kysymään ikivanhan periaatteen, itsetuntemuksen
vaatimuksen, luonnetta ja toimivuutta.
Paavali saattoi olla oikeassa
puhuessaan filosofiasta älyttömyytenä. Edessäni on uhka, kriisi, katastrofi,
tulipalo. Eksyn kysymään, kuka olen. Ilman mitään luottamusta siitä, että prosessi
veisi minut satamaan, maaliin, joudun kuitenkin kulkemaan labyrintin läpi.
Ainoa toivoni on, että tehdessäni labyrinttiä tulen tavoittamattomaksi
tyrannille, joka haluaisi minua ymmärtää, tehdä minut yksinkertaiseksi,
viivasuoraksi.
Vuosien kuluessa olen alkanut
yhä enemmän ajattelemaan, että todellisuuden näkeminen problemaattisena on
lähtökohta tavalle elää. Siksi
ajattelen, että filosofía on elämäntapa. Myös muutamat Patočkan huomiot
vahvistavat tätä käsitystä…
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti