Filosofiakahvila 14.10./15.10./16.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Itsensä tunteminen Diogeneellä
ja muilla kyynisen koulukunnan edustajilla on oma, mielenkiintoinen lukunsa.
Kyynikko testaa, koettelee itseään: menee kylmään, sateeseen, helteeseen ja
katsoo, kestääkö. Idea oli saada selville, onko itsestä kyynikkojen
elämäntapaan, onko tarpeeksi kova.
Itsetuntemus merkitsi sitä, että tietää, mihin kykenee.
Jos Epiktetoksen kuvaukseen
kyynisestä koulukunnasta on luottaminen (on monia syitä, miksi emme voi siihen
luottaa), itsetuntemus oli koulukunnan edustajille myös jatkuvaa itsensä
valvomista, tarkkailua. Hän valvoo omia ajatuksiaan, käsityksiään. Tietenkin
tämä kuvaus pätee ainakin Epiktetoksen ja muihin stoalaisiin, mutta tässä on jo
myöhempien, kristittyjen ja modernien itsetuntemus, joka sai usein tällaisen
muodon: se oli itsensä tarkkailemista, omien ajatusten valvomista.
Kyynikko, esimerkiksi Diogenes,
taisteli ihmiskuntaa vastaan ja ihmiskunnan puolesta. Hänellä oli missio.
Itsetuntemus oli edellytys, ehto, tällaiselle työlle. Ihminen on hyödyllinen,
hän voi auttaa, jos tuntee itsensä ja hallitsee itsensä, on suvereeni, ei ole
kenenkään orja eikä myöskään omien intohimojensa.
Vuosisatojen ajan kyynikkojen
koulukuntaa arvosteltiin ja sitä vastaan kampanjoitiin. Kulttuurin ja
oppineisuuden puolustaja Julianus (331-363), joka oli Rooman keisari vuosina
361-363, kirjoitti kyynikkoja vastaan ainakin kaksi puhetta. Hän yritti silti
ymmärtää arvostelun kohdetta ja totesi, että kyynikkojen perustana on kaksi
periaatetta. 1. Tunne itsesi. 2. Parakharaxon to nomisma (uudelleenarvioi
valuuttasi, väärennä rahasi).
Ensimmäinen, sokraattinen
periaate, oli kaikkien antiikin koulukuntien ja kulttuurin yhteinen. Toinen
periaate liittyi erityisesti legendaariseen Diogenekseen. Se oli muotoilu, joka
muistuttaa Nietzschen ajatusta kaikkien arvojen uudelleenarvioisesta. Monien tulkintojen mukaan nomisma, valuutta, on myös nomos, laki, tottumus.
Julianus kysyy näiden
periaatteiden suhdetta: Pitääkö uudelleenarvioida valuutta tunteakseen itsensä
vai täytyykö tuntea itsensä voidakseen uudelleenarvioida valuutan? Julianus
kallistuu ajatukseen, että ensin täytyy tuntea itsensä. Tällä kallistumisella
on seuraus. Jos täytyy tuntea itsensä voidakseen arvioida arvot uudestaan,
kyseenalaistaakseen lait tai tavat, tämä merkitsee, että filososoiminen
(ainakin kyynikon filosofoiminen) edellyttää itsetuntemusta.
Epiktetoksen
ja Julianuksen kautta päädymme samaan kysymykseen tai väitteeseen
itsetuntemuksen ja filosofoimisen, filosofin tehtävän, yhteydestä, niiden
välttämättämästä kytköksestä.
Monta kertaa seurataan Sokratesta ja ajatellaan – tai ainakin sanotaan – filosofian päämäärän olevan itsetuntemus. Julianuksen kallistuminen ajattelemaan, että itsetuntemus on ehto mahdollistaa toisenlaisen näkökulman. Diogeneen ja muiden kyynikkojen filosofía oli taistelua ihmiskunnan puolesta ja sitä vastaan; se oli enemmän kuin työtä oman itsensä kanssa – ja työ oman itsensä kanssa oli työtä koko ihmiskunnan hyväksi. Itsetuntemus on välttämätöntä, jotta tietää, voiko tehdä tätä työtä. Lisäksi voi ajatella, että kaikki – ainakin potentiaalisesti – voivat hyötyä Diogeneen itsetuntemuksesta.
Filosofoimisen ja itsetuntemuksen kytkös ei silti ole aina selvä eikä se ole aina samanlainen. Kaikki filosofit eivät halua muuttaa rahan arvoa, muuttaa tapoja tai arvoja, epäile kulttuuria. Kyynikot olivat erikoistapaus, jota vastustettiin antiikissa ja myöhemmin kyyninen koulukuntaa on enemmän tai vähemmän marginalisoitu. Vaikka kyseessä on vain erikoistapaus, sen äärimmäisyys auttaa näkemään jotain, tuomaan esiin jotain…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti