(Bernini: Pyhän Teresan ekstaasi, yksityiskohta)
Yksi länsimaisen – eikä pelkästään länsimaisen – ajattelun typeryyksistä on usko vastakkaisuuksiin. Esimerkki: materia ja henki. Ruumis ja sielu ymmärretään vastakkaisiksi ja erillisiksi. Modernissa ajattelussa erityisesti René Descartes symboloi tätä erottelua.
Yritän lähestyä tätä kysymystä syksyllä otsikon Aistiminen, kehollisuus ja itseensä kääntyminen alla. Tarkoitus on olla mahdollisimman konkreettinen ja olla sekaantumatta liian abstraktiin tai liian metafyysiseen pohdiskeluun.
Tässä tehtäköön tällainen sivuhuomautus aiheesta... Koska kysymys on kovasti filosofinen - ikään kuin liian henkevä - emme helposti aavista, että tällaisella erottelulla on paljon konkreettisia vaikutuksia. Ajattelutapa vaikuttaa tapaamme hahmottaa ruumiillisuus ja sitä kautta esimerkiksi aistimusten luonne. Se vaikuttaa myös lääketieteellisessä käytännössä.
Jaottelu vaikuttaa tapaamme ja mahdollisuuteemme ajatella onnellisuutta. Perinteellisesti pyrittiin välttämään erilaisia ruumiillisia, liian materiaalisia asioita. Aidon onnellisuuden takeeksi nähtiin henki ja hengen puhtaus, sen sekaantumattomuus materian, materiaalisen, ruumiillisen kanssa. Nykyisin, epäilemättä materialistisena aikakautena, ajattelemme ”hyvinvointia” ja mahdollisuuksia lisätä tai säilyttää sitä. Sekä onnellisuuden henkiset että aistimukselliset ulottuvuudet ovat ajatuksen tavoittamattomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti