(Botticelli: Venuksen syntymä, yksityiskohta)
Toisinaan kysyn kokeilumielessä, millainen paikka olisi tämä tai tuo asia. Millainen paikka olisi pahuus? Millainen paikka olisi normaali ihminen?
Kuvittelen, että rakkaus olisi paikka, jossa ihmiset tekisivät olemassaolostaan taidetta. Jos sanoo tällaisen paikan olevan utopia (paikka joka ei ole olemassa), se ei merkitse, ettei myöntäisi minkään rakkauden olemassaoloa. Rakkaus on vain toisenlaista: alisteista annetulle järjestykselle ja vallalle, joka ei tahdo taidetta, vaan normaaleja ihmisiä.
Jos kuvittelemani paikka on utopia, mahdottomuus, voimme tuntea, että paikka, jota asutamme, on epätoivo. Tämä epätoivo on ylitettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti