Pyrin olemaan selkeä. Ilmoitan aina mikä on ongelma. Jotkut asiat jäävät silti taustalle, sanomattomiksi. Sille on käytännölliset syyt. Tarkoitus ei ole olla salaperäinen. Taustalla tai pikemminkin marginaalissa on aina yksi sana: askesis. Kreikan sana askesis merkitsee harjoitusta.
Filosofia on suhde totuuteen, pyrkimystä elää totuudessa. Se vaatii harjoitusta. Filosofinen teko on aina yritystä aloittaa harjoitus, käynnistää itsensä ja toisten ”treenaaminen”.
Askeesin kautta voi ymmärtää mitä minulle merkitsevät sekä ystävyys että yksinäisyys. Molemmat ovat harjoitusta, voimien kultivointia itsessään ja toisissa, oikean asenteen aktivoimista itsessä ja muissa. Yksinäisyydessä voi kehittää hyvää suhdetta itseensä. Tämä suhteen nimi on ystävyys. Ihminen voi pyrkiä olemaan oman itsensä ystävä niin kuin Seneca ajatteli.
Mitä on ystävyys? Mitä on tällainen syvä, omistautunut ystävyys? Se on kannustamista ja haastamista. Tämä on minun mallini ja periaatteeni, kun laskeudun vuorilta ja istun kahvilaan, ihmisten keskelle: Haluan kannustaa ja haastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti