Nykyisyydessä, keskellä sen kehää, on jokin aina epätodennäköistä – jokin olemassaolon tapa, näkemisen tapa, suhde ihmisten välillä. On keksittävä tuo epätodennäköinen, kuviteltava se ja etsittävä tietä ulos kehästä.
Kieltämättä olen välillä eloton ja sanaton. Pakenen vuorille tutkimaan, ajattelemaan, kirjoittamaan ja sitten lamaannun. Nämä kuolleet viikot ovat silti edellytys uudelle täyteyden tunteelle, uudelleensyntymiselle. Monen kuolleen viikon jälkeen - epätodennäköisten kohtaamisten seurauksena - heräsin ja kirjoitin nämä sanat, jotka ovat jälki, jota tahdon seurata:
Ajatteleminen on irtaantumista meihin kiinnittyneistä ajatuksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti