”Aina
tuntemattomalla pohjoisella merellä on kala nimeltään Kun...” Näin alkaa vanha
kiinalainen teksti, jonka uskotaan olevan Zhuangzin kirjoittama. Hän eli 300
eea. Tekstin otsikko on Xiaoyaoyou.
Englanniksi se on käännetty näin: Free
and easy wandering.
Xiao merkitsee
huoletonta mieltä tai irtaantumista, yao
etäisyyttä, you liikettä tai
vaeltamista. Taolaisen ajattelun mestarin monimielisen ja runollisen tekstin
yksi idea saattaa olla se, että tavoiteltava tila, onnellisuus tai kauneus on
irtaantumisessa etäisyyteen, yli rajojen, vaeltamisessa.
Zhuangzi
tietenkin säilyttää salaisuutensa, sillä hän liikkuu etäisyydessä, nauraa. Me
näemme vielä vielä liian mustavalkoisesti ja etsimme liikaa yhtä merkitystä,
vaikka pitäisi astua tyhjyyteen.
Ymmärrän
hyvin ajattelijoita, jotka eivät ilmaise itseään, paljasta omaa ajatustaan,
koska uskovat, että pitäisi tehdä sitä ennen paljon muuta, esimerkiksi oppia
lukemaan. Mutta minut Zhuangzi pistää lupaamaan itselleni toisenlaisen
periaatteen: Minusta ei tule lukijaa.
Tarkoitan,
että suuntaudun muuhun kuin oppineisuuteen, hermeneutiikkaan, esimerkiksi
Zhuangzin tulkintaan. Ehkä näin, lopulta, Zhuangzi ei vain naura minulle, vaan
minun kanssani. Ja näen perhosen enkä tiedä olenko perhonen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti