(Michel Foucault)
(Petteri Anttilalle)
Michel Foucault puolusti kerran Roland Barthesia
kauniilla tavalla. Barthes oli muodikas, hän herätti innostusta ja siksi hän
oli epäilyttävä. Foucault kysyi, eikö muoti, innostus ja ihailu voi tuoda esiin
hedelmällisen lähteen olemassaolon.
Silti ensimmäisenä tapetaan innostus. Toisissa ja
itsessä. Ehkä aikuisuus on petos ja ansa, jotta ihmiset lakkaisivat leikkimästä
niin kuin sanoo Fernando Trueba. Sellaisia ovat aikuiset: tappavat innostuksen.
Sellaisia ovat aikuiset. He sietävät sietämättömiä
piiskoja ja kostavat puille, lapsilleen, sydämilleen.
Normaali maailma sanoo: ”Älä leiki enää, olet iso.”
Innostus joutuu häpeään. Kasvot menevät piiloon.
Piilossa lymytään ja kiristellään hampaita ja odotetaan
oikeaa hetkeä lopettaa kaikki nautinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti