Narkissos-myytistä ja narsismista

(Michelangelo Merisi da Caravaggio: Narkissos)

1.Myytti

Kaunis nuorukainen, Narkissos, kumartuu juomaan vettä, katsoo omaa peilikuvaansa vedessä ja jää sitä ihailemaan, pysähtyy paikalleen, nääntyy, muuttuu kukaksi. Luen tarinaa hyvin kirjaimellisesti. En liitä siihen omia salaisia toiveitani sen salaisesta merkityksestä. Tarinassa ei ole kyse niinkään itseensä kohdistuvasta rakkaudesta kuin oman kuvansa vangiksi jäämisestä.

René Char sanoo asian selkeimmin ja ajatellen pidemmälle kuin muut: ”Sinun piti juoda, Narkissos, ei katsella itseäsi.”

2.Narsismi

Sigmund Freud puhui ensimmäisenä narsismista vuonna 1914 ilmestyneessä teoksessaan Johdanto narsismiin. Hänelle narsismi on toisaalta varhaislapsuuden vaihe ja persoonallisuuden rakenne, joka voi olla patologinen eri tavoilla. Niin sanotun narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi 1931.

Johdanto narsismiin on nautittavaa luettavaa. Siinä Freud kuvaa narsismia ennen kaikkea omaan itseen kohdistuneena rakkautena, joka ilmenee joissakin tapauksissa autoerotismina; kaikki liittyy monimutkaiseen libidoteoriaan. Freud päätyy puhumaan itsetunnosta ja sen yhteydestä narsistiseen libidoon. Yksinkertaista: Jos tuntee olevansa rakastettu, itsetunto kasvaa et vice versa. Narsistille kumppanin valinnassa erityisen tärkeää on se, että on rakastettu. Dynamiikka on mielenkiintoinen. Freudin kuvauksen mukaan rakastunut on vaatimaton, rakastaminen vähentää itsetuntoa ja sen saa takaisin vain tulemalla rakastetuksi. Narsisti haluaa olla rakastettu, mutta hänellä ei ole kykyä rakastaa.

Nykyisin puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Diagnoosin teossa käytetään näitä oirekriteerejä: 1)suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan 2)keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta; 3)uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt  4)vaatii korostunutta ihailua 5) uskoo olevansa oikeutettu erityiskohteluun 6)muiden hyväksikäyttö 7) empatian puute 8)kateellisuus (tai usko muiden kateuteen) 9)ylimielisyys ja röyhkeys.

Nämä ovat oirekriteereitä. Jos jollakin on viisi näistä yhdeksästä piirteestä, hänellä voidaan sanoa olevan narsistinen persoonallisuushäiriö. En tartu tässä nyt siihen, että luonteenpiirteistä tehdään oireita ja diagnoosi tehdään ihmisestä, joka ei varsinaisesti ole mielisairas. Olettakaamme, että psykiatrit tietävät, mitä he ovat tekemässä.

3.Narkissoksen lapset

Mitä teemme, kun puhumme narsismista? Mitä teemme, kun sanomme toisia narsisteiksi? Onnistummeko vakuuttamaan itsemme omasta terveydestämme määrittelemällä naapurimme?

Sanotaan että on narsistisia ihmisiä, erilaisia kuin me. Minua ei kiinnosta kuinka oikeaan osumme, kun puhumme näin. Minua kiinnostaa tosiasia, että sanomme näin. Tämän sanomisella ja toistamisella on omat vaikutuksensa. Sen ansiosta olemme taipuvaisia ajattelemaan, että pahoja tekoja tekevät erilaiset, omituiset ihmiset. Eikö tällaisissa sanoissa ilmene 1)suuret käsitykset itsestään 2)ylimielisyys ja röyhkeys?

Toisaalta mietityttää, emmekö kaikki ole Narkissoksen lapsia, koska luomme itsemme minuutemme introspektion, itsehavainnon kautta. Teemme itsellemme peilin ja jäämme ihailemaan kuvaamme. Jos joku tai jokin yrittää hajottaa kuvaa, loukkaannumme ja haavoitumme.

Ihmiset – persoonat – etsimässä koko ajan tunnustusta, rakkautta, koko ajan täynnä myrkkyä. Myrkky on päästettävä toiseen ihmiseen, tehtävä toisesta samalla tavalla myrkyttynyt. Narkissoksen lapset ovat zombeja ja vampyyrejä.