(Michel Foucault ja Jean-Paul Sartre)
Miten ihmisen omat valinnat ja häneen kohdistuva ohjaus
suhtautuvat toisiinsa? Mikä on ihmisen etiikan, hänen asenteensa ja hallituksen
suhde? Jos kysyy, mitä tapahtuu, huomion ei tarvitse kiinnittyä vain siihen,
mitä Brysselissä tai jossain isossa talossa päätetään. On tärkeää nähdä, mitä meille tapahtuu. Tilanteesta, jossa
elämme ja johon reagoimme, tunteemme ja valintamme kytkeytyvät yhteen meitä
koskevien päätösten, meihin kohdistuvan ohjauksen kanssa. Asenteemme ja
instituutiot törmäävät yhteen.
Michel Foucault pohti vuonna 1978 pitämissään luennoissa
hallitukseen, hallitsemiseen, paimentamiseen ja ihmisen ohjaamiseen liittyviä
kysymyksiä. Hän tarttui kreikkalaisten kirkkoisien termiin oikonomia psyckhon, joka merkitsee kirjaimellisesti ”sielun
ekonomiaa”. Latinankieliset käänsivät termin näin: regimen animarum. Foucault
ehdottaa käännökseksi Ranskassa 1600-luvulla yleistynyttä termiä conduit (joka olisi espanjaksi conducta). Sana merkitsee toisaalta
ohjausta, mutta myös tapaa ohjata itseään, tapaa antaa ohjata itseään ja tapaa
käyttäytyä tietynlaisen ohjauksen alaisuudessa. Arkikielessä sana merkitsee
käytöstä, mutta tämä sana sisältää käyttäytymisen erilaisia aspekteja; kyse ei
ole vain reagoimisesta, vaan tulemista ohjatuksia ja itsensä ohjaamista. Oikonomia Foucault´n mukaan ymmärrettävä
termissä oikonomia psyckhon joksikin,
josta voi käyttää sanaa conduit.
Tartun tähän sanaan, koska se saa esiin jotain
hallitsemisen ja hallitsemisen kohteen välisestä suhteesta. Kun ihmistä
johdetaan, yritetään vaikuttaa siihen, millainen on hänen conduit eli vaikutetaan hänen käytökseensä, mutta myös siihen mikä
on hänen tapansa ”johtaa itseään”. Ihmisen asenne – silloin kun se on
aktiivinen eikä vain tapa reagoida, suhtautua asioihin – on conduit, tapa johtaa itseään. Tämä
asenne voi olla myös kapinallinen, asettua vastustamaan sitä, kuka ohjaa, miten
johdetaan ja mihin ohjataan (Foucault käyttää termiä contre-conduit).
Kun nyt, tänään, kysymme, mikä on hallituksen ja hallitun
suhde, joudumme kysymään monenlaisia jatkokysymyksiä. Mikä on hallitus? Missä
on hallitus? Ovatko hallitut kansalaisia? Otetaan ”iso” esimerkki: suunnitelma
vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltain ja EU:n välillä. Tässä yhteydessä epäilyjä
ja kritiikkiä on herättänyt salailu. Toisin sanoen arvostellaan tapaa, miten
päätöksiä tehdään; kansalaiset jätetään ulkopuolelle. On myös epäilyjä, että
valtioiden hallitukset menettävät toimivaltaansa; hallitukseksi tulevat
monikansalliset yhtiöt, jotka voivat sanella maiden lainsäädäntöä.
Hallitsijoiden ja hallittujen välistä suhdetta muokataan,
kun hallitsijat eivät olekaan maiden hallituksia. Siksi vasta-asenne vaatii
mukaan uudella tavalla muotoillun kysymyksen kansalaisuudesta. Koska
hallitsijat ovat ylikansallisia, kansalaisuuden pitää olla maiden rajat
ylittävää; tarvitaan maailmankansalaisuutta.
”Pieni” esimerkki: johtaminen työpaikoilla, management. Monissa paikoissa vaaditaan
joko sokeaa tottelemista tai samastumista yritykseen. Totteleminen voi olla tuottava asia, mutta
jotkut käytännöt voivat muodostua epäekonomisiksi, kun kukaan ei kysy, miksi
näin tehdään. Samastuminen voi olla inspiroivaa, tehdä työntekijät joustaviksi,
mutta jälleen kerran kyseenalaistaminen vaikeutuu. Nämä kysymykset ovat
johtaneet yritysmaailmassa pohtimaan ja problematisoimaan jatkuvasti
ns.johtamiskulttuuria.
Naisen asema on mielenkiintoinen esimerkki ohjauksesta ja
ohjautumisesta (conduit) sekä niihin
liittyvistä kapinoista, niiden kyseenalaistamisesta – ei vain viimeisen
vuosisadan aikana; Foucault viittaa siihen, miten tämä kysymys oli olennainen
myös silloin, kun erilaisissa liikkeissä keskiajalla kyseenalaistettiin
”pastoraalista ohjausta”. Hän mainitsee 1100-luvun kapinalliset mystikkonunnat
ja naisprofeettojen kuten Jeanne Daubentonin ympärille kerääntyneet ryhmät.
Voimme etsiä muita esimerkkejä, jotka mahdollisesti
valaisisivat hallitsijoiden ja hallittujen välisen suhteen luonnetta nykyisin.
Ehdotukseni on yksinkertaisesti se, että tällaisessa kyselyssä ja analyysissä
voi käyttää apuvälineenä, ”indikaattorina” toisaalta sitä miten hallitsijat
haluavat meidän tuntevan ja toisaalta ihmisten ”vastauksia”, jotka eivät ole
aina niin myöntyviä asenteita. Tällainen kysely epäilemättä koskettaa,
lähestyy, aikanamme yhä vaikeammaksi muodostunutta kysymystä kansalaisuudesta,
sillä me ehkä yhä haluamme ajatella, että olemme muutakin kuin alamaisia tai
kohteita. Haluamme ehkä muutakin kuin
leipää ja sirkushuveja, joka oli muotoilu yhdelle tavalle järjestää hallittujen
ja hallitsijoiden väliset suhteet....
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti