Yksi haaveeni on siis järjestää filosofiset pidot - yhdistää syöminen ja paras mahdollinen filosofinen pohdiskelu. Siksi olen ajatellut puhua Platonin Pidoista. Kun olen ajatellut tuota klassikkotekstiä, olen törmännyt ikuiseen kysymykseen sokraattisten dialogien hämmentävyydestä. Monta kertaa keskustelijat kohtaavat vain umpikujan, oppivat vain etteivät tiedä mitään. Monta kertaa olen puolustanut tätä, selittänyt että hämmennys kuuluu filosofiaan. Mutta niin kuin espanjalainen munakaskin täytyy kääntää toisen kerran, niin pitää kysymyksiäkin ja varsinkin omia uskomuksia käännellä, katsella toisista kulmista.
On nimittäin niin, että kysymys merkityksestä on ajankohtainen. En tarkoita vain sanan merkitystä. Monta kertaa määrittelykysymys on vain tekninen. Tarkoitan merkitystä arvona. Jokin merkitsee minulle jotain ja se siis on arvokas johonkin. Kun ihmiset puolustavat itseään tai vaativat itselleen jotain, he käyttävät oikeuksien kieltä. Oikeudet ovat epäilemättä väline hallitsijoiden edessä, mutta kieli ja puhe saattavat samanaikaisesti vedota johonkin ja samalla hämärtää sen mihin viitataan. Yksi tällainen arvo, viittauksen kohde, on arvokkuus.
Välillä tuntuu, ettei sanalla ole mitään merkitystä. Se ei vaikuta siltä mitä sen pitäisi olla eli jotain, jota ei voi mitata minkään muun arvon tai kriteerin avulla. Kukaan ei tunnu osaavan sanoa mitä se merkitsee ja mikä on sen merkitys. Kun filosofit filosofoivat, eivät he aina ja itsetarkoituksellisesti halua hämmentää. Yksi esimerkki on Giovanni Pico della Mirandola (1463-1494), jonka teos Oratio Hominis Dignitate, Ihmisen arvokkuudesta, on yritys antaa sanalle täsmällinen merkitys kahdessa mielessä: se tekee sanasta käsitteen ja näyttää arvokkuuden merkityksen ihmisen olemassaolossa.
Siksi saattaa olla, että tästä tekstistä tulee yksi lähtökohta pitoihin... Saa nähdä. Reseptitkin ovat suunnittelematta...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti