Johdantoa kysymykseen arvoista

(Mirkka Rekola)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina kiinni. Löydämme toisen paikan. Jos ihan läheltä ei ferian takia löydy, yksi mahdollisuus on Jazzy Bar, Av. Nuestro Padre Jesús Cautivo 49.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Entä jos arvoja tarkasteltaisiin kytkeytyneinä prosesseihin, tapahtumiin, toimijan vuorovaikutukseen ympäristön kanssa? Arvot eivät ainakaan näyttäytyisi patsaina. Tästä näkökulmasta voisi olla hyötyä. Näkisimme ne toisin. Arvot eivät enää seisoisi. Ne eivät olisi falloksia; ne olisivat antimaskuliinisia; pelkää virtausta, prosesseja.

1.Aksiologia, arvoteoria, on filosofian osa-alue, joka tutkailee arvojen luonnetta, niiden olemassaoloa, niiden tuntemiseen liittyviä kysymyksiä ja arvottamista. En ole siis asettumassa minkään perinteen ulkopuolelle. Teen vain muutamia huomautuksia tätä pohdintaa, kysymystä, varten. Ollaan puhuttu muun muassa välinearvosta tai itsearvosta, norminmukaisuudesta tai objektiivisesta arvosta. Yritän käyttää toisenlaista kieltä saadakseni esiin jotain muuta.

2.Mitä jos arvoja katsottaisiin ”funktionaalisesta” näkökulmasta? Näyttäisikö se jotain arvoista prosesseina? Arvot toimivat toisaalta toimintaa ohjaavina, toisaalta ne toimivat myös kriteereinä, joiden avulla tuomitaan. Joskus niistä tehdään oikeutus jonkin keinon käyttämiseen.

Esimerkiksi oikea usko ohjaa räjäyttämään pommin, se auttaa tuomitsemaan vääräuskoisen ja se oikeuttaa ihmisen räjäyttämisen. Esimerkki viettelee meitä väittämään, että täytyy voida olla oikeita arvoja ja vääriä arvoja. Astukaamme silti askel taaksepäin, olkaamme vähän kylmempiä. Ennen kuin puhumme oikeista tai vääristä arvoista voimme todeta, että arvot selvästikin toimivat monella tavalla. On siis kysyttävä, millaisilla tavoilla ne toimivat.

3.Miten arvot ja toiminta kytkeytyvät yhteen? Ei riitä sanoa, että ne ohjaavat toimintaa. Se olisi epätarkkaa. Ne ovat jo sinällään toimintaa. Aksiologian harjoittavat tietävät tämän hyvin; he puhuvat arvottamisesta. Sen voi määritellä toiminnaksi, jossa jollekin (esimerkiksi esineelle) annetaan tai myönnetään kielteinen tai myönteinen arvo. Arvottavaa lausetta – tai muuta ilmaisua – nimitetään arvoarvostelmaksi. Arvot eivät siis vain ohjaa toimintaa; ne ovat toimintaa arvottamisen kautta.

4.Lopuksi: Arvoihin liittyy suuri nihilismin ongelma, joka on yksi tapahtuma länsimaisessa ajattelussa 1800-luvulta lähtien. Nihilisti on (usein) joku, joka sanoo: ”Millään ei ole mitään arvoa.” Kirjoitin vuosia sitten: ”Nihilismi on tunne, että kaikki on samanarvoista ja tyhjää. Se on käsitys ja inhottava varmuus, että millään ei ole merkitystä. Nihilismi on toivottomuutta ja kyvyttömyyttä, monta kertaa suoranaista lamaannusta.” 

Siteeraan itseäni todetakseni, että osun melkein maaliin: kyse on lamaannuksesta, kyvyttömyydestä. Tämä kyvyttömyys arvoihin, osaamattomuus elää omien arvojensa mukaan on se tapa, jonka näen yleistyvän. Joskus se tuntuu ilmenevän melkein paradoksaalisella tavalla. Ihmiset puolustavat arvojaan – mutta puolustavat niitä sellaisella tavalla, että ne tulevat tyhjiksi.

Arvojen maailma on paradoksaalinen. Toinen siteeraus itseltäni vuodelta 2012:

Mirkka Rekola sanoi eräässä haastattelussa kärsimyksestä: ”Se kaappaa ihmisen, jos siitä tekee arvon.” Tämä pätee muihinkin asioihin. Mielenkiintoista on, että kaikkein affirmatiivisin, myöntävin, runoilija tekee näin tilaa negaatiolle, kieltämiselle. Jaotteluiden yli menevä Rekola näkee, että arvon – esimerkiksi kärsimyksen arvon – kieltäminen voi olla myönteisyyttä, tie ulos nihilismistä.

SAM SANDQVIST LUENNOI TORRE DEL MARISSA 10.10. KLO 11.00. PAIKKA TUTTU CON CORAZONMARI. AIHE: MATEMATIIKKA - KAUNIS PETO.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila