Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Humen giljotiini tai laki: Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. David Hume (1711-1776) muotoili sen näin: ”There is not ought from is.” Se mitä Hume kritisoi oli yhdenlainen virhepäätelmä. Joku puhuu siitä mitä on, sanoo asioiden olevan niin tai näin ja kuin huomaamatta sanoo: ”Sen pitäisi olla noin.”
Skottiherra ei tietenkään tarkoittanut, ettei
tosiasioita voitaisi käyttää moraalisessa ajattelussa. Ne eivät vaan riitä
yksin; mukana on arvoarvostelmia. Tiede ei voi sanoa, millaiset arvot ihmisellä
pitäisi olla.
Minua ei kiinnosta tällä kertaa Humen giljotiinin
synnyttämä keskustelu, siihen kohdistunut vastustus, syytökset relativismista
jne. Minua kiinnostaa se tosiasia, että tiede yrittää aika ajoin määrittää
arvot. Vaikka Humen giljotiini on iskenyt 1700-luvulta saakka, näin puhutaan
vieläkin, yhä sanotaan: ”Koska on näin, pitäisi...” Otetaan kunnianarvoisa ja
vaikutusvaltainen esimerkki: biologi Edward O.Wilson. Hän sanoo, että tieteen
ja etiikan yhdistäminen on vallankumous. Eettiset väitteet ja totuudet eivät
ole hänelle erillään ihmisen ruumiista tai ihmisluonnosta; hänelle on olemassa
”sisäisiä moraalisia premissejä” (internal moral premises).
Biologit ja evoluutioon moraalin perustavat
tiedemiehet ovat perineet filosofeilta – myös Humelta – aika ongelmallisen
käsitteen, ihmisluonnon (human nature).
Se merkitsee, implikoi, että ihminen on perimmiltään aina sama. Tämä samuus on
biologien ja siihen perustavien ”moraalin etsijöiden” kompastuskivi. Kun Wilson
puhuu luonnollisesta elämään kohdistuvasta rakkaudesta (hän kehittää käsitteen biophilia) hän ei ota huomioon, etteivät
kaikki erityisesti rakasta luontoa.
On ironista, että Wilson päätyy samantapaiseen
emotivismiin kuin Hume: moraali perustuu tunteisiin. Hän päätyy myös
filosofisesti ongelmalliseen determinismiin; moraali on seurausta biologisesti
määräytyneistä tunteista. Hän on toki tietoinen, että ihmisellä on taipumusta
myös aggressiivisuuteen, mutta uskoo järjen kontrolloivan sitä. Moraali
perustuu tunteisiin, mutta tarvitsee perustakseen myös järkeä – ja järki on
tässä tapauksessa evoluutiobiologia. Arvoja ei tarvitse sanella eikä luoda; ne
ovat valmiina olemassa.
Wilsonia vastaan on hyökätty. Se on helppoa ja
siihen oli historiallinen syy: myös aikaisemmin on yritetty samaa ja sillloin
hankkeen nimi oli sosiaalidarwinismi. Mutta Wilson on jalo herra. Hän haluaa
pelastaa elämän planeetalla ja hän toivoo ihmisten käyttäytyvän ”säädyllisesti”
toisiaan kohtaan (”an ethics of simple decency to another”).
Skalpelli, leikkausveitsi, joka avaa tätä
ajattelua, paljastaa, että tässä perustetaan etiikkaa Humen arvosteleman
virhepäätelmän varaan. Se paljastaa myös, että perustaksi, kivijalaksi tehdään
ihmisluontoa. Filosofi, antropologi ja biologi Ludwig Feuerbach (1804-1872)
arvosteli uskontoa, sanoi että se vieraannuttaa ihmisen. Mistä se
vieraannuttaa? Ihmisluonnosta, hänen olemuksestaan, hänen todellisista
kyvyistään ja laadustaan. Max Stirner (1806-1856) näki, ettei Feuerbach
irtaantunut Jumalan auktoriteetista, vaan sisällytti sen ihmiseen. Jotta olisi
vapaa, pitäisi irrottautua tästä sisäistetystä olemuksesta, sen velvoitteesta.
Vaikka olisi totta, ettei tosiasioista voi johtaa
velvollisuutta, niin ihmisluonnosta ja olemuksesta ollaan tehty moraalin
perustaa humanistisessa ajattelussa, ihmistieteissä ja jopa biologiassa. Olisi
ymmärrettävä, etteivät arvot ole annettuina olemassa. Ne synnytetään, luodaan.
Arvoteoria ei ole biologian ongelma. Se on poliittinen ongelma. Tämä tulee
olemaan ongelmani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti