Hyväntuulisuuden ylistys

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Olen yrittänyt ylistää hyväntuulisuutta ennenkin. 3.helmikuuta 2011 julkaistussa tekstissä (http://koetinkivet.blogspot.com.es/2011/02/hyvantuulisuus.html) puhun Demokritoksen pyrkimyksestä hyväntuulisuuteen (euthumia). Pyrkimys erosi muiden kreikkalaisten tavoitteista; he halusivat mielenrauhaa (ataraxia). Kirjoitin:

Hyväntuulisuus ei ole ”positiivisuutta”, pelkästään valon katsomista, vaan oman kyvykkyytensä, voimansa, säilyttämistä ja käyttämistä myös ikävissä tilanteissa. Se ei merkitse sitä, että ei sure, vaan ilon löytämistä surunkin keskellä.

Palasin aiheeseen uudestaan 19.kesäkuuta 2013 (http://koetinkivet.blogspot.com.es/2013/06/ei-kivea-kiven-paalle.html). Tässä kirjoituksessa – hengeltään keveässä, mutta sotaisassa – sanon: ”Hyväntuulisuus on elämän puolella.”

Voi kai kysyä, mikä minua vaivaa, kun ylistän hyväntuulisuutta? Ei voi olla aito suomalainen tuollainen naureskelija! Viime aikoina olen itsekin epäillyt itseäni. Maailma masentaa niin helposti. On vaikea säilyttää hyväntuulisuus. Sitten olen muistanut, miksi hyväntuulisuus on niin arvokasta: se on vastarintaa maailman lannistavuuden edessä.

Surullinen ei jaksa vastustaa samalla tavalla. Hyväntuulisuus antaa voimaa – se on voimaa, mahdollisuutta tehdä. Se on odottamatonta, sitä mitä meidän ei oleteta tekevän. Nietzsche, joka puhui paljon hyvää joviaalisuudesta, tiesi, että pienet poikkeavat teot ovat arvokkaita.

Usein kysyn, mitä tässä tai tuossa toiminnassa, ajattelussa tai käytännössä kultivoidaan eli viljellään. Tällainen kysyminen saattaa tarvita välineitä, käsitteitä, jotta saataisiin esiin mitä viljellään. Martin Heideggerin vaikeassa kielessä on yksi termi Stimmung, joka vieläpä ihme kyllä kääntyy onnistuneesti: se on vire ta virittyneisyys. Tämä sana voi toimia apuna.

Oikeastaan sana on kääntymätön, sillä saksassa voi olla maiseman Stimmung ja minulla voi olla ”minun Stimmung”, mutta sana on sukua sanalle Stimme, ääni ja sen alkuperä on yhteydessä akustiseen maailmaan; sen merkitys viittaa virittyneisyyteen. Kyse on siitä, että jokin vire, virittyneisyys, tuo Heideggerin sanoin”olemista jossakin mielialassa ’täällä’-paikkaansa”. Stimmung on ihmisen olemisen suuntautumista maailmaan, sen kytkeytymistä maailmaan. Mieliala vaikuttaa siihen miten ihminen hahmottaa ympäristönsä tai tulkitsee esimerkiksi tapahtumia.

Syventymättä syvällisemmin vaikeaan Stimmung-teemaan voimme tehdä tästä käsitteestä työkalun, linssin. Kun sanomme tai teemme jotain, viljelemme jotain. Tämän linssin kautta näemme: vahvistamme ja synnytämme virityksiä, tietynlaista virettä.

Hyväntuulisuus luo erityistä virettä. Ylistän sitä, koska sen viljelemä vire tai viritys on hedelmällinen, elämänmyönteinen – ei rajoittava, tukahduttava, ahdistava. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatukseni on tämä: hyväntuulinen luo tietynlaisia asioita, surun lannistama jotain muuta. Tähän liittyy ajatus siitä, että hyväntuulisuus säilyttää kyvykkyyttä, lisää sitä. Näin se tekee myös lannistavan maailman edessä, kaiken sen edessä mikä vaatii vastarintaa.

Hyväntuulisuus on keveyttä. Kevyenä on helppo liikkua ja on uskalias tekemään kokeiluja, uusia yhdistelmiä. Se siis auttaa olemaan luova. Minulla on siis syyni sen ylistämiseen.

Mutta niin kuin sanottu, hyväntuulisuus on vaarassa; se on vaikea säilyttää. Jos se on arvokasta, säilyttämisen ja keksimisen arvoista, niin mikä auttaisi tässä työssä? Monesti ihmiset, kohtaamiset, koirat. Ehkä taide. Sitä ehdotti Nietzsche:

"...jos me toipuvat yleensä vielä tarvitsemme taidetta, niin se taide on toisenlainen –ivallinen, kevyt, hetkellinen, jumalaisen häritsemätön, jumalaisen taiteellinen taide, joka leimuaa kirkkaan liekin lailla kohti pilvetöntä taivasta! Ennen kaikkea: taide taiteilijoita, vain taiteilijoita varten! Me ymmärrämme jälkeenpäin paremmin sitä, mitä siihen tarvitaan, hilpeyttä, kaikkea hilpeyttä, ystäväni! Myös taiteilijoina -: tahtoisin sen todistaa. Me tiedämme eräitä asioita liian hyvin, me tietävät: oi kuinka me nyttemmin opimmekaan hyvin unohtamaan, olemaan hyvin tietämättä, taiteilijoina!”

P.S.

Montaigne kertoo (Lasten kasvattamisesta) filologi Demetriuksesta, joka ihmetteli Delfoksen temppeliin kokoontuneita filosofeja. Hän ihmetteli heidän iloisuuttaan ja sitä, etteivät he kiistelleet mistään. Megaran Herakleon vastasi hänelle sanoen kiistelyn olevan niille, jotka väittelevät tämän tai tuon verbin taivutuksista tai komparatiiveista ja superlatiiveista. Filosofia puolestaan ilahduttaa ja uudistaa, ei tee synkäksi ja surulliseksi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila