Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Norman Malcolmin mukaan Ludwig Wittgenstein sanoi kerran: ”Vakavan ja hyvän filosofisen kirjan voisi kirjoittaa niin, että se rakentuisi pelkästään vitseistä.” Jos herra W olisi sanonut tämän minulle, olisin ollut halpamainen ja sanonut: ”Ludwig, teit sen jo: se on Tractatus.” Mutta tämä vastaus olisi ollut vitsi; se ei olisi totta, sillä Tractatus – vaikka onkin vakava työ – ei ole välttämättä hyvä.
Silti lausahdus on mielenkiintoinen. Väitetään,
että Wittgenstein oli huumoriton mies, ärtyisä small talkia vihaava
itsemurhakandidaatti. Väite tuntuu tästä näkökulmasta hämmentävältä. Mielenkiintoista
lausahduksessa on myös, ettei huumoria ja vakavuutta aseteta vastakkain. Ja
todellakin: ei ole pakko ajatella niiden sulkevan toisensa pois. Vitsi voi
ainakin jossain mielessä olla vakava. Ehkä sen jopa pitää olla sitä ollakseen
hyvä vitsi. Vitsissä pitää olla asiaa, muuten se on puujalkavitsi.
Huomioni kiinnittyy myös siihen, että
lausahdus nostaa esiin kysymyksen filosofian
harjoittamisen tyylistä, jopa siitä minkä genren, lajin, sisällä voi harjoittaa
filosofiaa. Jos vilkaisemme filosofien kirjoituksia 1600-luvulta eteenpäin,
niin monen teoksen nimessä on sana essay,
essee. Tämä on ollut esimerkillisesti filosofinen laji: essay, essee, on koe, yritys; se on filosofian harjoittamista,
filosofiaa toimintana. Entä sitten René Descartes, joka julkaisi 1641 kirjan
nimeltä Meditationes de prima
philosophia, in qua Dei existentia et animæ immortalitas demonstrantur? Kirjan nimessä
on sana meditationes, meditaatioita? Se ei ole turha sana; se paljastaa
lajin. Se on ilmaiseva sana. Vaikka teos haluaa demonstroida, osoittaa,
jotain (Jumalan olemassaolon ja sielun kuolemattomuuden), sillä on myös
meditatiivinen ulottuvuus: ajattelija vaikuttaa itseensä.
Olisi siis aivan ymmärrettävä, jopa mielenkiintoinen, pohdinnan ja
tutkinnan aihe, millaisia filosofisia genrejä on olemassa ja miten genre
vaikuttaa filosofiseen esitykseen? Wittgensteinin huomautus toisi tähän oman
lisäyksensä: Mitä seuraisi siitä, että filosofinen teos rakentuisi vitseistä?
Vastaaminen tähän kysymykseen vaatisi vakavaa vitsien tutkimista. Voi
olla, että vakavuuden pitäisi mennä pidemmälle kuin Freudin Vitsi ja sen yhteys
piilotajuntaan. Ilman pitkäjännitteistä syventymistäkin voimme sanoa, että
vitsi pyrkii naurattamaan. Ilmeisesti vitseistä rakentuva filosofinen opuskin
tekisi näin. Siihen – naurattamiseen – filosofit eivät silti ole koskaan
tarvinneet vitsejä; riittää että he kävelevät kadulla ja antavat lausuntojaan.
Ja Voltaire, filosofi, halusi naurattaa yleisöä irvailemalla Leibnizin
filosofian kustannuksella kirjassaan Candide. Nietzschen teokset ovat täynnä
ironiaa ja parodiaa, vaikkei hän vitseistä teoksiaan rakentanutkaan. Kun
Wittgenstein itse esittää kysymyksiään, hän on usein hauska: ”Miksi koira ei
voi esittää kipua? Onko hän ehkä liian rehellinen?”
Wittgensteinin lausahdus filosofisesta vitsikirjasta nostaa esiin myös
toisen vakavan kysymyksen, jota ei olla arvioitu riittävästi: Onko huumorilla
käyttöä filosofiassa, voisiko se sitä auttaa? Äkkinäinen ja nuiva filosofi
voisi tuhahtaa kysymykselle. Jopa nopea vilkaisu ympärillemme – tai itseemme –
näyttää, esimerkiksi, että ironia mahdollistaa tietynlaisen kriittisen
etäisyyden. Se saattaa siis olla hyvinkin tarpeellista filosofiassa. Entä
sitten pahamaineinen pilkka? Eikö se ole vain julmuutta ja ilkeyttä? Ei
ainakaan jos uskomme mitä sanoi Blaise Pascal: ”Filosofian pilkkaaminen on jo
filosofiaa.”
On raportoitu, että Wittgensteinin viimeiset sanat olivat: ”Kertokaa
heille, että elämäni on ollut ihmeellinen (wonderful).” Norman Malcolm
ihmetteli näitä sanoja, sillä hänen näkemyksensä mukaan Wittgenstein oli hyvin
onneton koko elämänsä ajan. Ehkä herra W ajatteli sanaa kirjaimellisesti: se on
”ihmettelyä täynnä”. Jos näin, hän sanoi: ”Elämäni on ollut täynnä filosofiaa,
ihmettelyä.” Tai sitten sanat olivat vitsi, jota emme ole vielä oppineet
tajuamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti