Syksyllä puhun yhden ja toisen aiheen yhteydessä tahdon ja vapauden teemasta. Yritän lähestyä aihetta toisenlaisista näkökulmista kuin yleensä, kun puhutaan vapaasta tahdosta. Kun puhutaan vapaasta tahdosta, puhutaan aina tietoisuudesta, kiinnitytään tietoisuuden teemaan.
Aina kun puhutaan tietoisuudesta, yliherkkä nenäni nyrpistelee. Tietoisuuden teemassa haiskahtaa metafysiikka ja filosofinen antropologia - joista molemmista ainakin jossain määrin yritän parantua. Syy on selvä. Se on sanottu: olen antiessentialisti.
Juan José Millásin vuonna 1999 ilmestyneessä romaanissa No mires debajo de la cama (Älä katso sängyn alle) on kohtaus, jossa kenkäparit keskustelevat. Kenkäparit keskustelevat, mutta yhdellä kengällä ei ole paria, koska sen pari haudattiin amputoidun jalan kanssa.
Joku kenkäpari kysyy hansikkaista. Toiset vastaavat: "Emme koskaan kuule hansikasparien keskustelevan toisten hansikasparien kanssa. Emme ole varmoja, onko niillä tietoisuutta, vaikka ne ovatkin niin syviä."
Näin minä parannan itseäni metafysiikasta ja filosofisesta antropologiasta. Luen Juan José Millásia.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti