Filosofiakahvila on keskustelua. Pidän lyhyen alustuksen valikoituneesta aiheesta ja tarkoitus on käynnistää keskustelu. Puheeni on siis tosiaan alustus, ei esitelmä eikä luento. Kohtaamme monta kertaa tilanteen, jossa emme ymmärrä toisen keskustelijan puheita tai ymmärrämme sen väärin. Yleensä pieni kysymys auttaa eteenpäin. Väärinkäsityksestä päästään. Mutta toisinaan keskustelu liikkuu syvissä vesissä, ja syvyys tekee myös väärinymmärtämisestä syvää.
Eniten yllätyn, kun minut ymmärretään päinvastoin. Hyvin tavallista on, että siteeraan jotain ajattelijaa käyttäen sitä esimerkkinä tai jopa eräänlaisena historiallisena todisteena, ja ihmiset luulevat, että allekirjoitan ajattelijan sanat.
Syvä väärinymmärtäminen ja syvä ymmärtämättömyys vaatii enemmän kuin tarkennuksia. Keskustelu kulkee ja polveilee. Väärinkäsitykset jäävät usein korjaamatta. Kaikkia asioita ei ehditä selventää.
Väärinymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä ei tarvitse pelätä, vaikka seuraukset voivat olla joskus vakavia. Yritän parhaani, että pahimmat väärinkäsitykset vältettäisiin. En tahdo silti antaa käsitystä, että väärinymmärtäminen olisi pahinta mitä voi tapahtua. Ainakin itse olen järkyttynyt ja kärsinyt, kun jossain vaiheessa todella ymmärrän mitä toinen sanoo. Sellaisella hetkellä en vain ajattele, että täytyy palata alkuun, selvittää x ja y. Sellaisella hetkellä tunnen itseni täysin neuvottomaksi. En tiedä mitä tehdä. Jatkan ilman toivoa. Mitä kohti jatkan? Kohti ajattelua...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti