Kuva: Kirsti Jantunen
Minulla on seinällä kuva. Se on työpisteeni edessä, jotta voin välillä pysähtyä, meditoida, tehdä pienen matkan, etsiä inspiraatiota.Valokuvaaja on Kirsti Jantunen.
Kuvassa on pudonnut banaanin lehti. Siinä on läsnä hajoaminen ja kuolema, mutta myös muodonmuutos. Välillä se ei ole silmissäni banaanin lehti, vaan muinainen merieläin. Sillä on suu, joka puhuu vedenalaista kieltä. Tämä on kuvan yksi oudoimmista vaikutuksista. Ulkoisesti se kuvaa kuivuutta, mutta on kuin olisimme vedessä.
Kuvan voima on suunnaton. Valokuva pysäyttää ajan, mutta tässä tapauksessa sen sisässä on ajan kulku. Kuva puhuu prosessista. Se muistuttaa jatkuvasta liikkeestä, virtauksesta, tulemisesta.
Toisinaan ajattelen kuvan edessä, että pitäisi palata estetiikkaan. Ei välttämättä taidefilosofiaan, vaan kysymykseen kauneudesta. Vaikka nykytaide ole enää mitään kauneuden kulttia, tämä valokuva auttaa minua näkemään kauneutta siellä mistä sitä ei yleensä etsitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti