Tässä linkki tapaamiseen:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Tämä aiheena 8.12./9.12./10.12.
Kysymyksen
ja vastauksen suhde täytyy ajatella uudestaan. Se ei ole koko ajan samanlainen
kuin koulussa. Opettaja kysyy kysymyksen, oppilas vastaa. Vastaus on oikea tai väärä.
Tämä on vain yksi tapaus ja erityinen tilanne.
Olemme
jossain tilanteessa ja vastaamme toiminnallamme tilanteen vaatimuksiin. Me
vastaamme tilanteeseen, emme ratkaise lopullisesti mitään ongelmaa. Joku
kävelee polulla ja potkaisee varpaansa kiveen. Hän potkaisee toisen varpaan kolmanteen
kiveen ja ensimmäisen varpaan toisen kerran kolmanteen kiveen. Polun reunalla
ei ole rinnettä. Kävelijä kysyy; ”Mistä nämä kompastuskivet ilmestyvät?” Tässä
esimerkissä kysymys on vastaus. Se ei ole ratkaisu. Kysymys on vastaus samassa
mielessä kuin toiminta (esimerkiksi kiven kiertäminen) on vastaus tilanteeseen.
Filosofia
vastauksena on samantapainen, vaikkei täysin samanlainen kuin kävelijän kysymys. Myös
filosofin vastaus on kysymys. Hän vastaa nostamalla esiin ongelman. Kävelijän
kysymys saattaa haihtua fatalismin voittaessa. Kysymys unohtuu, kun kävelijä ei
voi löytää vastausta kysymykseen eikä vähentää kompastuskivien määrää.
Filosofin kysymys pysyy. Sen perässä kävellään. Jos käveleminen ei enää tuota
mitään, filosofi luo uuden kysymyksen. Vastaus kysymykseen on uusi kysymys tai
kysymyksen uusi muotoilu. Filosofin erottaa tavallisesta ihmisestä vain
sinnikkyys.
Meillä
on siis tapauksia, joissa vastaus ei ole oikea vastaus opettajan kysymykseen
tai arvoituksen ratkaisu, vaan etäisyyden ottamista tilanteeseen. Kun joku
esimerkiksi kysyy itseltään, miten pitäisi elää, hän ei vain yksinkertaisesti
anna lopullista vastausta, vaan astuu itsensä viereen, katsoo miten elää tässä
ja nyt.
Vastaamme
ongelmaan, mutta ongelma ei ole vain dilemma tai arvoitus, joka ratkaistaan.
Ratkaisu on lopullinen, vastaus aina väliaikainen ja kyselevä. Vastaajan
toiminta on kyselevää, sillä mukana on kysymys ongelman olemassaolon syistä,
olosuhteista joissa se nousee esiin. Mukana voi olla kysymys myös siitä,
pitäisikö ongelma muotoilla toisin tai miten voisimme päästä ulos ongelman
määrittelemistä mahdollisuuksista eli kysyä, miten ja missä jokin muu olisi
mahdollista.
Filosofin
kysely ja hänen tapansa vastata eivät ole toiselta planeetalta. Hän tekee sitä
mitä muutkin ihmiset joutuvat tekemään. Filosofi vain tekee sitä enemmän tai
intohimoisemmin, siinä kaikki. Ihminen joka tekee itsestään eettistä olentoa,
pyrkii esimerkiksi vastaamaan tilanteeseen vastuullisesti, tarvitsee ajattelua,
etäisyyden ottoa ja kyselyä.
Vastausta
ei vaadi vain kysymys, vaan myös kutsu tai vaatimus. Edessämme ei ole vain
opettajaa vaatimassa vastausta.
Kysymykset, kutsut, vaatimukset ja vastaukset ovat tapahtumia ihmisten
välillä. Joissakin tapauksissa näemme, että vastauksen luonteessa on mukana
muutakin kuin vastaajan kyselevyys, pysähtyminen ajattelemaan, pyrkimys nousta
katsomaan tilannetta yläpuolelta tai ikuisuuden näkökulmasta.
Venäläistä
kirjallisuutta, Mihail Bahtinin ajattelua ja spirituaalisuutta (life of spirit)
tutkinut professori David Patterson puhuu läsnäolon ongelmasta. Läsnäolo
merkitsee Pattersonin mukaan sitä, että ihminen käy yksiin sanojensa kanssa.
Hän sanoo, että tämä on kytköksissä toiseen ongelmaan ja kysymykseen: Voiko
ihminen vastata? Kun ihminen kykenee vastaamaan, hän voi sanoa: ”Olen tässä.”
Ehkä tässä läsnäolossa näemme eettisen eroavuuden yhden ja toisen vastauksen
välillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti