Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Filosofit ja ajattelijat
vastaavat elämän eteen tuomiin vaikeuksiin, tilanteisiin, olosuhteisiin ja tapahtumiin.
Vastaukset eivät ole vain ideoita tai ne eivät ole ollenkaan ideoita. Kyseessä
on päätös, valinta ja asenne. Esimerkkini on George Bataille (1897-1962) ja
hänen volonté de chance. Se on
suomeksi suunnilleen sattuman tahto.
Termi on kädenheilautus Nietzschelle, jolla oli käsite tahto valtaan (Wille sur Machte) ja on ilmeistä, että saksalaisfilosofin kanssa hengenheimolaisuutta kokenut Bataille myös ilmaisi kritiikkinsä käsitettä kohtaan, vaikka hän todennäköisesti ymmärsi sen aika hyvin (päinvastoin kuin yleensä, kun se käsitetään haluksi valtaan). Bataillen käsite ilmaantuu hänen teoksessaan Nietzschestä (1945) ja hän liittää sen toiseen nietzscheläiseen käsitteeseen, amor fatiin. Hän sanoo: ”Sattuman tahtominen on amor fati.” Se on siis kohtalon rakastamista.
Asiaa voisi havainnollistaa näin: Ihminen heittää noppaa, sattuma määrää tuloksen, ja heittäjä hyväksyy sen, rakastaa sitä. Ihminen heittäyttyy sattumaan, nauttii siitä, rakastaa peliä.
Bataillen ajatus on vastaus eksistentiaaliseen ongelmaan, ahdistukseen, Angstiin (tärkeä kysymys niin Kierkegaardilla kuin Heideggerillakin). Ahdistuksessa on kyse siitä, että ihminen ei ole kotonaan maailmassa. Koko maailma on epävieraanvarainen. Tulevaisuus, mahdollisuudet (myös vapaus) ahdistavat. Ihminen pakenee ahdistusta.
Bataillen vastaus ei ole teoreettinen; se on elämänasenne, joka ei ole pakoa eikä itsensä pettämistä. Ahdistava asia myönnetään. Sitä opitaan rakastamaan.
Sekä Nietzschen että Bataillen
inspiraation lähteenä on Herakleitos, joka kirjoitti lapsesta, joka leikkii (heittää noppaa). Hän on kuningas. Hämärän Herakleitoksen lukeminen ja
tulkitseminen on vaikeaa. Aika yleisen käsityksen mukaan lapsi on aika.
Chance, sattuma, ei ole vastakkainen välttämättömyydelle Nietzschellä, ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Kysymys välttämättömyydestä voisi silti olla mielenkiintoinen, kun kysymme, miten voisimme tavoittaa Bataillen tavoitteleman asenteen. Monet haluavat, että elämässä ja tapahtumissa on järjestystä, syitä, välttämättömyyttä, Jumalan suunnitelmaa. Sen näkeminen kaaottisena, sattumanvaraisena, saattaa silti antaa keveyden.
Olen puhunut joskus Aristoteleeltä peräisin olevan kontingenssin käsitteestä yrittäessäni valaista, miten meillä voi olla kokemus vapaudesta. Kontingentti merkitsee sattumanvaraista. Jos jokin tapahtuma tai prosessi on kontingentti, se ei ole välttämätön eikä mahdoton. Toisin sanoen voi olla tai voisi olla olematta. Se auttaa näkemään konkreettisia mahdollisuuksia ihmisen maailmassa. Se minkä sanotaan olevan välttämätöntä, ei välttämättä ole sitä. Meille sanotaan, että asiat ovat välttämättömiä, jotta olisimme tietyllä tavalla.
Volonté de chance on siis tietynlainen asenne, jota voisi kehua siitä, ettei se pakene; se myöntää heitetyn nopan tuloksen. Se voisi olla haluttava asenne tai tila myös siksi, ettei ihminen ole pakotettu kokemaan harteillaan tuonpuoleisen painoa.
Bataillen valinta tai asenne ovat
vain esimerkki elämänasenteesta, joka yrittää olla vastaus eteemme tuleviin
kysymyksiin. Voimme puhua toisenlaisista, mahdollisesti paljon paremmista,
ratkaisuista. Bataillen idea tuo kuitenkin esiin olennaisen asian. Eteemme
tulevat kysymykset voi tarkistaa. Ei ole pakko kysyä: ”Miksi minä?”
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti