Filosofinen elämä

 

Sid Vicious

Filosofiakahvilan aihe 26.3./27.3./

Fuengirolassa ei ole kiirastorstaina 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio). Kiirastorstaina 28.3. ei ole.

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Olettakaamme, että voisimme pitää filosofía muutakin kuin oppiaineena, puheena, teorioina. Jotkut ovat sanoneet, että se on toimintaa, jotkut jopa puhuneet siitä elämäntapana. Voisiko puhua filosofisesta elämästä? Mitä se tarkoittaisi? Minkä näköistä on filosofinen elämä?

Diogenes Laertios, kreikkalainen historioitsija 200-luvulta (merkittävä lähde antiikiin tutkijoille), voisi olla avain. Hänen teoksensa Merkittävien filosofien elämät ja opit voisi antaa vihjeitä. Kirjoittaja puhuu filosofien ideoista ja opeista, mutta kuvaa myös sankareiden ulkonäköä, olemusta ja olemisen tapaa. Hän kertoo pieniä tarinoita, anekdootteja, joissa filosofit reagoivat johonkin tilanteeseen, jonkun sanoihin. Filosofinen elämä on totuuden osoittamista, muttei vain sanoissa, opeissa, vaan myös siinä, miten reagoi, toimii. Se ilmenee – sen täytyy ilmetä – myös olemisen tavassa.

Kun Diogenes Laertioksen tarinoita ja tekstejä lukee, huomiota herättää se, että monet ns. filosofit suhtautuivat erittäin varautuneesti, jopa torjuvasti, moniin aikalaisten tapoihin ja arvoihin. He eivät usein olleet kiinnostuneita kunniasta, maineesta tai rikkauksista. Ne olivat joidenkin, esimerkiksi Diogenes Sinopelaisen, mukaan paheen koristeita. Tässä mielessä punkkarit ovat kaikkein lähimpänä filosofista elämää meidän aikanamme.

Vaikka emme suostuisi hyväksymään ajatusta punkkareista filosofisena koulukuntana, voisimme ottaa tosissaan kysymyksen. Mistä tunnistamme filosofin, jos tutkinnot tai virka eivät takaa sitä, että ihminen olisi filosofi?

On kuviteltavissa, että filosofilla on samanlainen kriittinen tehtävä kuin Diogenes Laertioksen aikana? Ehkä hän vastustaa tyrannia yhä vieläkin. Silloin voisimme ajatella, että hän aktivisti. Kaikki aktivistit eivät varmaan silti ole filosofeja. Voimme ajatella, ettei hänen eleensä ole kaikki suureellisia. Ero saattaa olla jossain pienessä.

Filosofit vastustivat alusta lähtien yleistä mielipidettä. He tekivät jopa erottelun mielipiteen ja tiedon välillä. Kaikilla on mielipiteitä, myös filosofeilla. Ero voi saattaa näkyä epäilevässä asenteessa. Se saattaa näkyä myös mielipiteisiin kohdistuvassa väheksynnässä. Hän saattaa pitää tärkeämpänä pieniä poikkeuksellisia tekoja.

Filosofia on ajattelua. Mutta myös muut ajattelevat. Myös tavalliset ihmiset tuntuvat aika ajoin pohtivan ns. filosofisia kysymyksiä, esimerkiksi kun he pohtivat arvojaan, elämän mielekkyyttä ja kun he etsivät vapautta tai kysyvät, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta.

Vakavat koulutetut ihmiset haluaisivat ehkä sanoa, että filosofilla metodi, hänellä on harjoiteltu taito tai sivistys, joka taka hänen ajatustensa merkityksellisyyden. Ero filosofin ja ei-filosofin välillä ei kuitenkaan välttämättä ole tässä. Sana filosofia tarkoitti alunperin viisauden ystävyyttä. Jos sana viisaus on hankala, niin on ystävyyskin. Se pitää sisällään idean, että jollakin on intohimoinen suhde tähän ns. viisauteen. Ero tavallisen ihmisen ja filosofin välillä saattaa olla innostuksessa, sen asteessa.

Jos filosofisen elämän erottavat tekijät ovat pienet eleet, pienet poikkeukselliset teot ja innostus, punkkari saattaa yhä olla eniten filosofi…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila