Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Minussa on jokin vika. En ole kiinnostunut perinteellisistä filosofian aiheista, esim. tietoisuudesta ja tiedostamisesta. Tietoisuus haiskahtaa sielulta ja tiedostaminen paremmuuden hakemiselta. Minua kiinnostaa silti herääminen, tapahtuma tai prosessi, jossa ihminen herää tajuamaan itsensä, ympäristönsä tai tilanteen toisella tavalla.
Voisimme yrittää löytää omasta elämästämme hetkiä, jotka ovat tällä tavalla merkityksellisiä: hetkiä, jolloin heräämme tuntemaan, ajattelemaan, elämään enemmän. Esimerkkini on silti fiktiivinen; se on
Antonio Tabucchin (1942-2012) vuonna 1994 ilmestynyt Sostiene Pereira (suom. Kertoo Pereira, 1996). Eletään vuotta 1938 Lissabonissa. Vanha ja lihava journalisti Pereira ei elä enää. Hän on muistojen vallassa ja puhuu vain kuolleelle vaimolleen. Pereira kohtaa kaksi nuorta, jotka osallistuvat maanalaiseen fasismin vastaiseen toimintaan. Se kylvää siemenen.
Päästäkseen todelliseen elämään Pereiran on avattava silmänsä ympäröivälle todellisuudelle, tehtävä jotain, löydettävä tahto, sanottava totuus. Uuden elämän mahdollisuus avautuu, kun uusi minä pääsee valtaan, ja Pereira osallistuu maailmaan ja nykyisyyteen, tulee ulos 1800-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta ja kauniista muistoistaan.
Pereiran tietoisuus ei herää salaman iskuun. Hänen poliittinen tietoisuutensa herää hiljalleen, koska hän kohtaa kaksi antifastiseen taisteluun osallistuvaa nuorta. Hän tulee tietoiseksi ruokavaliosta lääkärin, neurologin, tapaamisten ansiosta. Pereira tulee tietoiseksi erilaisista moraalisen omatunnon kysymyksistä kohtaamansa papin avulla.
Lihava toimittaja kävelee kuuman Lissabonin kaduilla. Hikoilu, väsymys ja pahoinvointi tekevät hänet tietoiseksi muutoksen tarpeesta. Vaikka emme suodattaisi opetuksia Tabucchin kirjasta, voimme tehdä kaksi toteamusta tietoisuuden heräämisestä. Tärkeää ovat kohtaamiset – se että avaamme korvat, että avaamme oven maailmalle, emme sulkeudu omaan maailmaamme, emme puhu vain valokuvalle. Pienet tunteet, pahoinvointi, tekevät tietoiseksi. Pahoinvointi on Roland Barthesinkin mukaan poliittisen tietoisuuden siemen.
Tietoisuuden herääminen on mielenkiintoinen kysymys – ehkä mielenkiintoisempi kuin kysymys tietoisuudesta sinänsä tai kysymys sielusta – koska se nostaa kysymyksen siitä, mitä voimme tehdä. Se nostaa esiin kysymyksen asenteesta, tavoista, rutiineista. Otammeko vastaan maailman ja sen tapahtumat sulkien korvamme tarrautuen vanhoihin sääntöihin ja malleihin (esteettisiin ja moraalisiin)? Otammeko maailmaa ollenkaan vastaan?
Tabucchin kirja ei ole opas. Se ei näytä, miten taistella nousevaa fasismia vastaan. Se ei kerro, miten tulla sankariksi. Teos puhuu meille ihmisestä tietynlaisissa olosuhteissa: yksilön valinnoista kollektiivisten tapahtumien keskellä. Näin se auttaa meitä tulemaan tietoiseksi siitä, että kyse ei ole abstraktioista, opeista ja aatteista, vaan tapahtumista, joissa olemme mukana. Voimme mukautua tai tehdä vastarintaa. Voimme sulkea silmämme tai avata ne. Jos päätämme toimia, emme ehkä voita taistelua (Portugalin diktaattori kaatui vuosikymmeniä myöhemmin). Toimiminen tai toimimattomuus vaikuttaa kuitenkin ainakin siihen, minkälaisen elämän elämme...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti